Ihminen on syntyessään tabula rasa - tyhjä taulu.

Lapsi ei ole pieni aikuinen.

Jos ihminen elää elämänsä paviaanilaumassa, siitä tulee paviaanin kaltainen.

Jos ihminen elää elämänsä ihmisten kanssa, siitä tulee ihmisen kaltainen.

Jos ihminen elää elämänsä ihmisten kanssa siitä tulee hyvä ja paha, taitava ja taitamaton

ja kaikkea siltä väliltä.

Mutta alussa ihminen on tyhjä, siinä on mahdollisuus hyvään ja pahaan.

Ihminen saa syntyessään lahjaksi geenit ja muut, jotka määrittävät rajapaalut,

joita voi sitten yrittää siirtää.

Kun ihmisen syntyy maailmaan hän saa lahjaksi äidin ja isä ja muut sukulaiset,

jotka määrittävät jossakin määrin rajapaalut, mutta niitä voi yrittää siirtää.

Ihmisen pelikenttä on vapaa ja pelaajia on paljon.

Ankea lapsuus ei ole ympäristön vaatimattomuutta.

Ankea lapsuus ei ole lelujen puutetta.

Ankea lapsuus ei ole materian puutetta, köyhyyttä.

Ankea lapsuus on rakkauden puutetta.

Ankea lapsuus on hyväksynnän puutetta.

Ankea lapsuus on turvallisuuden puutetta.

Ankea lapsuus on lapsen pitämistä pienenä aikuisena.

Ankea lapsuus on pahaa aikuisuutta.

Ankea lapsuus on huomion puutetta.

Ankea lapsuus on lapsen pitämistä lapsena, ei ihmisenä.

Lapsi on joustava, lapsi on venyvä, lapsesta saa helposti pienen aikuisen.

Lapsi elää kussakin vaiheessa omaa ikäänsä, omaa vaihettaan, lapsi on aina eri.

Lapsi lähtee tyhjästä, pää tyhjänä, tyhjää ei voi muistaa.

Muisti ilmaantuu lapselle kun käsityskyky ilmaantuu.

Ihminen ei voi muistaa varhaislapsuuttaan, koska sitä ei voi kuvata, missä ei ole käsitteitä.

Muistaminen on päättelyä käsitteillä.

Lapsen muisti syntyy, kun hänen kielensä syntyy.

Viisaudessa kristallisoituu älykkyys ja kokemus.

Viisaus on olennaisen tietämistä.

Viisaus on sen tietämistä, mitä ei tarvitse tietää.

Viisaus on sen tietämistä, mitä ei tarvitse tehdä.

Viisaus on sen tietämistä, mitä kannattaa tehdä.

Viisaus on sen tietämistä, mitä ei tarvitse muistaa.

Viisaus on sen tietämistä, mitä ei kannata tehdä.

Viisas kulkee suoraan.

Viisas kiertää kun on tarve kiertää.

Viisas ei hätkähdä.

Viisas tietää mahdollisuudet.

Viisas osaa odottaa myös pahinta.

Viisasta ei mikään yllätä.

Rakkaus on voima, joka pitää ihmisen elossa.

Ei tarvitse rakastaa, jos tietää, että rakkaus on mahdollista.

On helppo rakastua, mutta vaikeata on rakastaa.

Rakkaus on kuin saavuttamaton uni, kaukainen saari, jonne ei ole pääsyä.

Saavuttamaton saari voi muuttua saavutetuksi, jolloin se ei ole enää saavuttamaton saari.

Rakkaus on kuin lohi, sitä kannattaa kalastaa vaikkei saisikaan.

On helppo rakastua, mutta juuri kun on saavuttamassa rakkauden, se katoaa jonnekin.

Rakkaus on ikuinen ja kuolematon.

Koskaan ei ole turhaa tehdä laulua rakkaudesta.

Koskaan ei ole turhaa tehdä runoa rakkaudesta.

Koskaan ei ole turhaa lausua rakastettunsa nimeä (mielessään).

Kauneus antaa onnen tunteen.

Kauneus on ikuista.

Kauneus on puhdasta.

Sanotaan, ettei kauneus ole tärkeintä, mutta sen toteaminen ei poista kauneutta.

Kauneus on olemassa, vaikka kuinka sitä vähättelisimme.

Kauneus on katsojan silmissä, niin kuin kaikki on katsojan silmissä.

Sanotaan, ettei kauneus ole tärkeintä, jotta voitaisiin hyväksyä myös rumuus.

Kauneus on todellista, luuloteltu tai tehty kauneus ei ole kaunista.

Kauneus on kaunista.

Kauneudessa kauneus yhtyy rakkauteen.

Kauneus antaa rauhan tunteen.

Kauneus on itseisarvo.

Puutarhassa on koko elämä.

Puutarhassa kaikki kuolee ja kaikki syntyy.

Kauneus asuu puutarhassa, se viihtyy siellä hyvin.

Viisaus asuu puutarhassa, se etsii sieltä rauhaa.

Puutarhassa on onni kukkeimmillaan ja vihreys viehkeimmillään.

Talon rakentaa vuodessa ja laivan kahdessa, mutta puutarhan rakentamiseen

ei elämä riitä.

Puutarha ei ole koskaan valmis, se on kuin elämä.

Onni asuu puutarhassa, ilo auringossa.

Puutarha on onnen lähde.

Valta on etuoikeutta toiseen ihmiseen nähden.

Valta on siitä harvinainen ihmisyhteisöön kuuluva piirre, että sitä esiintyy sukuvietin kautta myös eläimillä.

Vallanhimo on petollinen ja yleinen tauti.

Ripaus valtaa saa aikaan himon.

Valta hiipii salakavalasti ihmiseen.

Valta turmelee aina.

Valta sokaisee aina.

Valta itsessään on sairaus.

Anarkismissa ei kenelläkään ole valtaa toiseen ihmiseen nähden.

Ei voi olla ihmisyhteisöä, jossa ei ole valtasuhteita.

Anarkismi on ainoa, mitä pitäisi tavoitella.

Anarkismi on mahdotonta, mutta sitä voidaan tavoitella.

Raha pyörittää maailmaa, rahan puute tekee meistä orjia.

Unelma rahasta on unelma vapaudesta.

Unelma vapaudesta on unelma riippumattomuudesta kaikesta.

Unelma riippumattomuudesta kaikesta, on unelma tyhjyydestä.

Unelma tyhjyydestä on unelma kuolemasta.

Teemme työtä, jotta saisimme rahaa, emme elantomme takia.

Raha luo unelman saada lisää rahaa.

Tyhjyys ei täyty rahalla.

Rahalla saa kaikkea.

Raha on vain numeroita, joita ei ole olemassa, mutta uskomme niihin.

Tyhjyys täyttyy vain jollakin konkreettisella, millä tahansa konkreettisella.

Jos haluat joksikin, sinun pitää olla julkinen.

Et voi tulla miksikään merkittäväksi olematta julkinen.

Jos olet jotakin merkittävää, etkä ole julkinen, se kiinnostaa julkaisijoita eniten.

Julkisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Julkisuudella haluamme todistaa, että olemme olemassa.

Julkisuudella haluamme osoittaa, että meidän elämällämme on jokin merkitys.

Luomme julkisuudesta mielessämme illuusion, jossa näemme itsemme valokeilassa:

‘ei elänyt tuo turhaan’.

Julkisuuden avulla pyrimme rakentamaan itsestämme suuremman kuin olemmekaan.

Julkisuuspyrkimyksemme on heikon itsetuntomme korkein todistus.

Maapallo on jakautunut valtioihin.

Valtio on kokoelma kansoja ja heimoja.

Valtio on keinotekoinen yhteisö.

Valtiolla ilmaistaan, että kaikki sen jäsenet ovat oikeutettuja siihen, mikä heille kuuluu.

Kaikki ihmiset muistuttavat toisiaan, he ovat samaa juurta.

Valtiossa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, se määrittelee ihmisen.

Kaikissa valtioissa ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, kaikki valtiot eivät ole valtioita.

Valtio on yhteisö, yhteisön tulee järjestyä, sillä anarkismi on mahdotonta.

Valtiossa valta annetaan jollekin.

Valtiossa valta jaetaan usealle taholle, jaettu valta on sirpaloitunutta valtaa.

Sirpaloitunut valta on eksyksissä olevaa valtaa, sirpaleet eivät kohtaa toisiaan.

Valtiolla suojaudumme muilta.

Valtiolla omimme sen, mikä ei meille kuulu.

Valta kuuluu kansalle.

Valtio omii vallan.

Valtio sotii valtiota vastaan.

Ihminen ei sodi ihmistä vastaa, mutta ihminen valtiossa sotii valtiota vastaan, joka koostuu ihmisistä.

Valtio luo pahaa.

Valtio on alkukantainen liitto kohti yhteisvaltiota.

Työyhteisö on palkkayhteisö, jossa ihmiset ansaitsevat rahaa elämistä varten.

Työyhteisö on kokoelma satunnaisia ihmisiä, tuollainen ihmiskokoelma on mahdollista

vain työyhteisössä.

Työyhteisön ihmiset ovat keskenään kaikin tavoin erilaisia, tuollainen yhteisö on mahdollista

vain työyhteisössä.

Työyhteisöä pitää koossa pelko.

Työyhteisö on hyvän ihmisyhteisön irvikuva.

Työyhteisö on harhakuva yhteisöstä.

Pelastajat organisaatiossa, korvaavat enemmistön lahjakkuuden puutteen.

Työyhteisö voisi olla yhteisö, jos haluaisimme niin.

Konservatiivi ei vaihda eikä muuta mitään.

Konservatiivin maailma on ja pysyy.

Konservatiivisuus perustuu turvallisuuteen.

Konservatiivisuus perustuu jo löydetyistä hyvistä arvoista ja tottumuksista kiinnipitämiseen.

Konservatiivin maailma ei muutu.

Konservatiivin maailma pysähtyy.

Konservatiivi ei voi luoda mitään, sillä luominen on jonkin muuttamista.

Konservatiivin maailma muuttuu vain sinä hetkenä kun hän erehtyy olemaan liberaali.

Konservatiivisuus ei vie maailmaa eteenpäin eikä taaksepäin.

Konservatiivi astuu samoihin askeljälkiin kerta toisensa jälkeen.

Elämä on ihmisen keksimä käsite.

Sanomme luonnon tiettyjen ilmiöiden tiettyjä vaiheita elämäksi.

Elämäksi sanotaan syntymän ja kuoleman välistä jaksoa.

Syntymäksi sanotaan ihmisillä ja eläimillä erillisen aivollisen ja verenkierrollisen olion

ilmaantumista ja kasveilla siemenen itämistä.

Kuolemaksi sanotaan ihmisillä ja eläimillä erillisen aivollisen ja verenkierrollisen olin

elintoimintojen pysähtymistä ja kasveilla lakastumista.

Elämä on harvinaista ja ohimenevää maailmankaikkeudessa.

Elämän tarkoitus on elää.

Elämän tarkoitus on elää hyvä elämä.

Elämän tarkoitus on tuottaa hyvää muille.

Hyvän tuottaminen muille, on suurin onni.

Hyvän tuottaminen muille, on suurin hyve.

Itselle eläminen ei ole elämistä.

Elämä on lyhyt, mielestämme.

Kaipaamme ikuista elämää, ikuista elämää sanotaan paratiisiksi, vaikka ikuinen elämä

on pahin mahdollinen helvetti.

Elämällä ei ole merkitystä, mutta voimme käyttää elämämme sen miettimiseen.

Vain ihminen voi käsittää elävänsä, mutta emme voi käsittää elämää.

Vain ihminen tajuaa olevansa.

Vain ihminen tajuaa syntyneensä ja kuolevansa.

Vain ihmisellä on tajunta.

Vain ihmisellä on vapaa tahto.

Vain ihminen ymmärtää.

Vain ihmisen voi tehdä pahaa.

Vain ihminen voi tehdä hyvää.

Kuin ihmisellä on tajunta, se voi ymmärtää tekevänsä jotakin ja päättää tekevänsä jotakin.

Vain ihmisellä on tahto, joka voi olla niin sanotusti vapaa.

Kun ihmisellä on vapaa tahto ja se tajuaa elävänsä ja kun elämä on käsittämätöntä,

on elämä vaikeaa.

Ihmisellä on tajunnan ja tahdon lisäksi tunteet - ja loukku on valmis.

Ihminen on sosiaalinen olento, ilman muita ihmisiä se ei ole mitään ja ihminen

tulee ihmiseksi vain muiden kautta.

Ihminen tulee sudeksi syntyessään susilaumaan ja paviaaniksi syntyessään paviaanilaumaan

ja ihmiseksi syntyessään ihmislaumaan.

Ihminen voi ainoana olentona siirtää kokemuksiaan sukupolvelta toiselle ja näin

saamme harhan, että ihminen olisi syntyessään jotakin.

Ihminen ei tiedä syntyessään mitään, tieto ei siirry geeneissä.

Kaikki minkä ihminen oppii hän oppii syntymänsä jälkeen.

Ihmistä raastaa tunteet ja riipii alitajunta.

Ihminen ja eläin jatkaa sukuaan lisääntymällä, luonto on luonnut sukuvietin ja ihminen

on keksinyt rakkauden.

Rakkaus on elämää ylläpitävä voima, ilman sukuviettiä ja rakkautta tuhoaisimme kaiken.

Vapaa tahto on vieraannuttanut ihmisen eläimistä.

Vieraantuminen voi estää sukuvietin käytön.

Vieraantuminen voi johtaa sukupuuttoon kuolemiseen.

Vapaa tahto voi tuhota ihmisen.

Taistelu sukuvietin käytöstä on luonnut vallan ihmisten keskelle, valta on sittemmin vieraantunut

ja itsenäistynyt.

Käytämme valtaa sen itsensä vuoksi.

Vallan avulla voimme alistaa muita, vallan avulla voimme osoittaa olevamme olemassa,

vallan avulla saamme nimemme otsikoihin.

Valta synnyttää kateuden ja kateus vihan.

Viha tuhoaa ihmisen.

Kuolema on yhtä käsittämätöntä kuin elämä.

Pelkäämme kuolemaa, koska se on lopullista ja kun tiedämme, että silloin tämä elämä, jota emme

käsitä, päättyy.

Koska kuolema on lopullista, olemme keksineet kuoleman jälkeisen elämän.

Kuoleman jälkeinen elämä on asetettu paikkaan, jota ei ole, mutta siihen on uskottava, sitä kutsutaan taivaaksi.

Jos taivasta ei ole, tapahtuu kuoleman jälkeinen elämä uudelleen syntymällä maan päälle.

Jos syntyy kuoleman jälkeen uudelleen maan päälle, ei tiedä mitään edellisestä elämästä.

Jos uudelleen syntynyt ei tiedä mitään edellisestä elämästä, ei sillä hänelle ole mitään merkitystä.

Uudelleen syntymällä voin poistaa kuoleman lopullisuuden.

Ikuinen elämä olisi helvetti.

Taivas on olemassa, jos joku uskoo siihen.

Ihmisen elämä rakentuu sillä tavalla hyvin, että lopulta toivomme kuolemaa, jos elämme

normaalinmittaisen elämän.

Nuorena ja hyvissä voimissamme emme mieti kuolemaa, elämme kuin elämä olisi ikuista.

Kun sairastumme, ajattelemme heti kuolemaa, kun tervehdymme, elämme kuin emme olisi ikinä olleet sairaita.

Kun vanhenemme, tajuamme, että lähestymme kuolemaa, mutta olemme jo tottuneet siihen.

Kuolema on tajunnan, tietoisuuden loppumista.

Kuolema on lopullista.

Oikeudenmukaisuus perustuu ajatukseen tasa-arvosta, riippumattomuudesta ja vapaudesta.

Oikeudenmukaisuuden mukaan minulla ei ole oikeutta puuttua sinun elämään, eikä sinun minun.

Oikeudenmukaisuuden mukaan en saa tuottaa haittaa muille.

Oikeudenmukaisuuden mukaan en saa omia itselleni mitään toisen omaa.

Mikään ei ole minun omaa, paitsi minä itse.

On väärin haalia jotakin itselleen, tämä vääryys säädetään lailla.

Oikeudenmukaisuus on teoriaa.

Oikeudenmukaisuus perustuu hyvään tahtoon.

Koska ihmisellä ei ole hyvää tahtoa, määrätään oikeus lailla.

Lakia valvoo lainvalvojat ja oikeudenmukaisuuden päättää oikeusistuin.

Johtaja johtaa joukkoja.

Johtaminen on johtamista paikasta tai tilanteesta toiseen.

Johtaminen ei ole olemista, johtaminen on tekoja.

Kaikilla yhteisöillä on johtajansa.

Johtajan asema on tärkein asema.

Johtaja ei ole ammatti, johon koulutetaan, hän on ainoa amatööri.

Johtajat ovat johtajaksi kouluttamattomia.

Johtajaksi tulee se, joka siksi haluaa.

Johtajaksi tulee se, joka tuntee suhteet.

Johtajaksi tule se, joka on suosittu tai tunnettu.

Kaikkein ammattitaidottomampia yrityksissä ja yhteisöissä ovat johtajat, he ovat ilman koulutusta ja ohjausta.

Johtajalla on suurin valta ja pienin kontrolli.

Kirjoittaminen on sanojen panemista peräkkäin.

Kirjoittaminen on lauseiden muodostamista.

Kirjoittaminen on kirjoitettua kieltä.

Kirjoittaminen on käsitteenmuodostusta.

Kirjoittamalla kuvaan maailmaa.

Kirjoittamalla luon, avaan mahdollisuuksia.

Kirjoittamalla luon ajatuksia.

Kirjoittamalla muokkaan maailmankuvaa.

Kirjoittamalla voin tiivistää kaiken.

Kirjoittamalla voin kertoa siitä, mitä ei ole.

Kirjoittamalla voin kertoa siitä mikä on, mutta kukaan ei tiedä.

Kirjoittamalla voin luoda uskoa ja rohkeutta.

Kirjailijaksi tullaan ryhtymällä kirjailijaksi ja kirjoittamalla kirja.

Minun ei tarvitse alkaa kirjailijaksi, vaikka kirjoittaisin kirjan.

Kirja, kirjailija ja kirjailijana oleminen ovat eri asioita.

Kirjailija on palkkatyöläinen.

Kirjailija saa mahdollisuuden esittää ideansa.

Leipäkirjailijalla ei ole ideoita.

Kirjailija ei ole vapaa, mutta hän voi katsoa vapauteen.

Sellainen ihminen sisältä, kuin koti päältä.

Koti, ihmisen asunto.

Koti, sielun turva.

Ase on valtaa.

Ase on voimaa.

Ase antaa tasa-arvon.

Ase tuhoaa.

Asetta ei hallitse.

Ase on lämmin.