Vapaudesta

 

Vapautta on riippumattomuus.

Täydellistä vapautta on riippumattomuus kaikesta.

Jos olen riippumaton kaikesta, täydellisesti vapaa, olen yksin maailmassa.

Jos olen yksin maailmassa, en silti voi paeta itseäni, en voi olla vapaa itsestäni.

Riippuvaisuus jostakin on minussa itsessäni.

Vapaus on ihmisen erillisyyden vaatimus.

Vapaus on ihmisen yksilöllisyyden vaatimus.

Ihminen on sosiaalinen olento, vapaana ihminen ei ole mitään.

 

 

 

Musiikista

 

Musiikki on elämää ylläpitävä voima.

Musiikki on taiteista abstraktein.

Musiikki on taiteista syvin.

Musiikki on loputonta.

Musiikki on ääretöntä.

Kaikki on jo sävelletty, juuri mitään ei silti ole sävelletty.

Musiikki antaa mahdollisuuden loputtomaan unelmointiin.

Musiikin avulla ihminen pystyy nauttimaan jostakin, yhdessä maailman kanssa.

Musiikki ei tunne rajoja.

Taidemusiikki on rajoitetuin taidemuoto.

Klassisessa musiikissa kriitikko määrää musiikin rajat.

Klassisen musiikin maailma on taidemaailmoista konservatiivisin.

Klassisessa musiikissa on luovuus kielletty.

Äänimaailmat ovat kuin kielet, ne eivät ymmärrä toisiaan, itämainen ei kohtaa

länsimaista.

Musiikki on paras ystävä.

Musiikki on riemun lähde.

Musiikki antaa rauhan.

 

 

 

Onnesta

 

Onni on se, mitä tavoittelemme.

Onnea voi olla vain, jos on epäonnea.

Jos olet aina onnellinen, et ole onnellinen, koska et tiedä mitä on epäonni.

Onni on salakavala vieras, sitä ei yleensä tajua kel onni on.

Onni karkaa, jos jää paistattelemaan onnellisena.

Jos kailottaa onneaan, epäonnen lonkerot luikertelevat kynnykselle.

Ihminen ei voi ikuisesti olla onnellinen.

Ihmisen onnen hetket ovat ohimeneviä tuokioita.

Onni syntyy, kun ei tavoittele mitään.

Onnen hetken voi kokea, kun on saavuttanut jotakin ja ei tavoittele mitään muuta.

Ihminen on onnellinen, kun hän tajuaa, ettei ole onneton.

Onni on mahdollista, siksi jaksamme elää.

 

 

 

Unista

 

Uni on kuvitteellista elämistä.

Emme näe unta, vaan kuvittelemme sen.

En voi nähdä värillisiä tai mustavalkoisia unia, koska en Näe unia.

Unessa alitajunta tekee työtään.

Näemme nukkuessamme aina unia, koska olemme elossa.

Emme muista uniamme, ellemme herää siihen.

Emme voi muistaa uniamme, koska emme osaa unen kieltä valveilla.

Emme voi kuvata uniamme, koska ne tapahtuvat mielessämme, emmekä ajattele niitä itse.

Jos kuvaamme uniamme selkeästi, kehitämme tarinamme itse ja lisäämme siihen tarpeellisen, se ei ole untamme.

Emme voi kuvata uniamme, koska emme näe niitä.

Emme voi kuvata uniamme, koska ne eivät ole loogisia, kielellä selitettäviä.

Emme voi kuvata uniamme, koska emme tiedä mitä niissä tapahtuu.

Voimme kuvata vain unen pätkiä.

Uni on hallitsemattoman minämme temmellyskenttä.

Unet ovat välttämättömiä, jotta emme sekoaisi.

Unessa mielemme tekee surutyötä.

Unessa mielemme järjestää itse itseään.

Unen kieli ei ole looginen, koska emme ole määräilemässä asioita.

Uni ei tapahdu ajassa ja avaruudessa, vaan mielessämme unessa, joka on viides ulottuvuus.

 

 

 

Pelosta

 

Kun pelkäämme, emme ole oma itsemme.

Pelossa menetämme kontrollin.

Kun jännitämme, pelkäämme.

Kun pelkäämme, ajattelukykymme hidastuu, jähmetymme.

Kun pelkäämme, liittoudumme pahan kanssa.

Pelko on suojareaktio, joka voi karata käsistä.

Pelko aiheuttaa vihaa.

Pelko aiheuttaa kateutta.

Pelko tekee ennakkoluuloiseksi.

Pelko tekee pelokkaaksi.

Pelko saa pelkäämään.

Tieto pelosta, saa pelkäämään vielä enemmän.

Pelko jättää rattaan pyörimään paikalleen mielessämme.

Aika voittaa pelon.

Pelko voi voittaa ajan.

Jos on aikaa pelätä, se on pahasta.

 

 

 

Oppimisesta

 

Kun opin, muutun.

Kun opettaja opettaa ja oppilas ei opi, ei opettaja ole opettanut.

Opettamista tapahtuu, kun oppimista tapahtuu.

Ihmistä ei voi opettaa, mutta sen voi saada oppimaan.

Voin oppia kaikkia sanat ja nimet kuin sanakirja, mutta silloin en ole oppinut mitään.

Oppiminen ei ole jonkin tietämistä.

Tietokone ei osaa mitään.

Oppiminen on tietämistä miten.

Oppiminen on taitamista.

Oppiminen on asia osaamista.

Oppimisessa kudon tietämisen verkot toisiinsa, oppiminen on käsityötä.

Oppiminen on yleisemmän tajuamista, kuin mistä on kysymys.

Oppiminen ei ole kiiruhtamista.

Oppiminen on taito laskea yksi siirto pitemmälle.

Oppiminen on pitävän katon rakentamista vankalle perustalle, oikeiden tukirakenteiden varaan.

Maailmassa kaikki tieto on opittava.

Ihminen ei saa mitään lahjana, ilman oppia.

Oppi ei tule geeneissä, oppia ei voi tallentaa.

Ihminen ilman opin siirtämistä, alkaa alusta, eläimenä.

Ihminen oppii kaiken, minkä osaa.

Negatiivisuus vähentää kykyä oppia.

Pelko epäonnistumisesta, estää opin.

Pelko siitä, että jotakin jäi vielä huomioimatta, estää opin.

Opetuksen tulee antaa eväät päättelytaidon vahvistamiseksi.

Tiedon oppiminen ei ole oppimista, vaan merkityksen oppiminen.

 

 

 

Uskonnosta

 

Usko on uskomista, se ei ole tietämistä.

Jos uskon johonkin, mikä on tässä maailmassa, se ei ole uskoa vaan luuloa.

Voin uskoa vain sellaiseen, mitä ei ole.

Emme voi uskoa sellaiseen mikä on, koska siitä voimme ottaa selvää.

Jokaisen usko ja uskonto on ihmisen oma, koska se ei viittaa mihinkään, se ei voi

olla yhteinen kuva jostakin yhteisestä.

Sanotaan, että kaikkien uskontojen Jumala on yksi ja sama, näin voisi olla jos

kykenisimme olemaan jostakin asiasta yhtä mieltä.

Usko syntyy kuolemanpelosta ja epävarmuudesta.

Usko on laiskan tietoa.

Vain uskomalla voin poistaa epävarmuuteni siitä, mitä elämä on.

Elämää itsessään ei voi ymmärtää ilman uskoa.

Uskonnon tarkoitus on antaa eettiset säännöt ihmisen elämälle, koska

niitä ei kukaan muu anna.

Kukaan ei usko kuninkaan antamiin eettisiin sääntöihin, ne on vakuutettava jossakin

korkeammalla.

Voin kehittää millaisen uskonnon tahansa, kunhan saan ihmiset tai itseni uskomaan siihen.

Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa, koska se perustuu uskoon, vain tietoon liittyvä

asia on todistettavissa, jollakin yhteisesti sopimallamme tavalla.

Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa, koska se perustuu uskoon ja uskoa voi vain sellaiseen, mitä ei ole.

Sitä mitä ei ole, siitä ei voi puhua, on vain uskottava.

Voimme puhua uskonnosta mitä tahansa, sillä kaikki on totta, mikä perustuu uskoon.

Uskoa, uskontoa ja Jumalaa ei voi olla ihmisen ja luonnon ulkopuolella.

Uskontoa on aina ja kaikkialla, se ei ole minusta riippuvaista.

Emme voi väitellä Jumalasta.

Keskustelu uskonnosta on peliä.

Jokainen uskonto on yhtä oikea uskona.

Jonkun uskonnon arvo määräytyy, maan päällä siten kuin me sen arvioimme.

Jonkun uskonnon arvo määräytyy sen aiheuttamasta hyvästä ihmiskunnalle.

Jumala voi tulla maailmaan vain tulevaisuudessa.

Jumala voi tulla maailmaan vain symbolisesti.

Jos Jumala olisi maan päällä, se ei olisi uskovaisten Jumala.

Eri uskontojen Jumala-käsite ei viittaa samaan Jumalaan, koska Jumala ei viittaa mihinkään olemassa olevaan.

Jumala-viittaus ei selviä kohteesta, vaan opista.

Käsitteet, jotka eivät viittaa mihinkään olemassa olevaan, voivat viitata samaan vain, jos niin sovitaan.

Eri uskonnot muistuttavat toisiaan, koska niiden moraaliopetukset muistuttavat toisiaan, ei siksi,

että ne viittaisivat samaan Jumalaan.

Jumalan olemassaolo on helppo todistaa, Jumala on se Jumala johon uskotaan.

Jumala voi olla olemassa vain uskon kohteena.

Jumala ei ole taivaassa tai pilven päällä, vaan tyhjässä.

Jos Jumala olisi jossakin, voisimme käydä tervehtimässä häntä.

Tyhjästä ei voi tulla mitään.

Jos hyväksymme uskon, meillä on kaikki perusteet sille, että jokainen saa uskoa mihin tahansa.

Uskonnon hyvyys ei määräydy siitä, kuinka totta se on, vaan kuinka hyvä se on.

Ateismin mukaan Jumalaa ei ole.

Ateismi on väärässä, koska jokainen voi keksiä Jumalan.

Jumala ei voi olla olematta olemassa, jos joku uskoo Jumalaan.

 

 

 

Heikkoudesta

 

Heikkoutta on puute hallita itseään, kyvyttömyys muiden kanssa.

Heikkous on avuttomuuden tunnetta.

Heikkous peitetään tekeytymällä vahvaksi.

Lahjattomat ja heikot ihmiset puolustavat aina toisiaan, he liittoutuvat keskenään.

Lahjattomat ihmisjoukot muodostavat pätemättömien armeijan, joka raivaa itsensä häikäilemättömyydellään valtaan ja pitää vallan, vain tietämätön kykenee olemaan häikäilemätön.

Vallassa ovat päättäväisimmät ihmiset, ihmiset jotka haluavat valtaa, eivät lahjakkaimmat.

Ihminen pitää aina näkemystään parhaimpana, koska hänellä ei voi olla muuta näkemystä kuin on.

Vain tietämätön ihminen uskoo tietävänsä.

Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän tiedät tietäväsi.

Päätöksentekokyky ja varmuus ovat heikkoutta, koska ne osoittavat vain tietämättömyyttä.

Ammatinvalinnan päättää sattuma, vain rajoittunut ihminen kykenee valitsemaan itse.

Jokainen terve ihminen voi kuvitella mielessään surmaavansa vihollisensa kiduttamalla,

vain sairas ihminen toteuttaa sen.

Luonnevikaista sanotaan persoonalliseksi tai karismaattiseksi.

Johtajiksi halutaan karismaattisia ihmisiä, ihmisiä joilla on suuria heikkouksia.

 

 

 

Pahasta

 

Pahaa on haitta muille tai itselleen.

Paha pilaa maailman.

Paha synnyttää pahaa.

Jos synnytät pahaa, sen aallot lyövät kauas.

Paha synnyttää pahan ilmapiirin maailmaan.

Paha luo helvetin käsitteen.

Ihminen syntyy tyhjänä, mutta kehittyy pahaksi ja hyväksi.

Pahuus on pelkoa.

Pahuus on epävarmuutta.

Pahuus on kateutta.

Pahuus pilaa maailman.

Pahinta ihmiselle on toinen ihminen.

Voimme olla paha vain toiselle ihmiselle, eläin ei ymmärrä pahuutta.

Sanomme pahasta ihmisestä, että se on kuin villipeto, voiko eläintä pahemmin loukata.

Pahuus on kontrollin menettämistä.

Kaikki suunnittelemme mielessämme joskus vihollisemme murhaa tai kuolemaa.

Voin olla paha vain, jos ymmärrän mitä pahuus on.

Pahuus taistelee hyvää vastaan.

Kaikissa meissä asuu pahan potentiaali.

Ilman hyvää ei voi olla pahaa.

Jos poistamme pahan, ei jää mitään.

 

 

 

Hyvyydestä

 

Ihmisen päämäärä on tulla hyväksi.

Ihminen ei ole itselleen mitään, ihmisen päämäärä on tuottaa mahdollisimman paljon hyvää

muille ja siten itselleen.

Pahan elementit asuvat ihmisessä, ne estävät ihmistä tulemasta hyväksi, mutta ne eivät estä

yrittämästä.

Hyvyys on antamista.

Hyvyys on auttamista.

Hyvyys on muiden huomioimista.

Hyvä ihminen auttaa itseään viimeiseksi, sillä hän tietää pärjäävänsä.

Hyvyys on hyvänä olemista.

Hyvyys on suurinta, mitä ihminen voi saavuttaa.

 

 

 

Opettamisesta

 

Opettamista tapahtuu vain silloin, kun oppimista tapahtuu.

Jos opettaja opettaa, mutta kukaan ei opi, ei kukaan ole opettanut mitään.

Opettamisen kohde on oppilas, ei opetettava asia.

Opettaja ei voi opettaa mitään, opettaja voi vain saada oppilaan oppimaan.

Oppilas oppii itse, oppilasta voi auttaa hyvä opettaja.

Opettajan tehtävä on saada oppilas ajattelemaan, asiaa.

Oppiminen perustuu tiedon omaksumiseen, tieto on taitoa ja ymmärrystä.

Asian oppi on asian yleistys, opettajan tehtävä on saada oppilaan oppimaan tämä yleistys.

Hyvä opettaja auttaa kutomaan opetettavan asian yleistyksen oppilaan jo omaavaan

yleistys- ja käsiteverkkoon.

Hyvä opettaja on alansa guru, kun hän astuu huoneeseen, astuu oppi huoneeseen,

eikä hyvän oppilaan tällöin pidä mitään oppia jättää kuulematta.

 

 

 

Tahdosta

 

Sanotaan, että ihmisellä on vapaa tahto, tällöin ei tarkoiteta, että tahto olisi täysin vapaa.

Jos ihmisellä on vapaa tahto, hän voi ainakin jossakin määrin päättää itse, mitä tekee.

Vapaa tahto tekee ihmisestä ihmisen, erotukseksi eläimistä ja koneista.

Ihminen päättää ja valitsee, mitä tekee, mutta päätöksen ja valinnan ohjaa joku tuntematon tekijä.

Ihminen käyttää koko elämänsä sen miettimiseen, mitä tahtoo.

Tahto ei ole luuloa, mutta luulo ohjaa tahtoa.

Päättäväinen ihminen toimii opitulla mallilla, ei tahdolla.

Ihmisen kohtalon päättää sattuma.

Toteuttamalla tahtoaan, ihminen voi ohjata sattumaansa.

Tahto ja luottamus itseensä kulkevat käsi kädessä.

Ihminen ei aina tahdo parastaan.

Luulo ohjaa tietoa.

Tieto ohjaa tahtoa.

En tiedä, mitä tahdon.

Luulen, mitä tahdon.

Tahdon, mitä luulen.

Pelko ja epäluulo ohjaavat tahtoa.

Vain uskaltamalla tahdon, mitä haluan.

Vain tietämällä tiedän, mitä haluan.

 

 

 

Helvetistä

 

Helvetti on keksitty pelotteeksi.

Helvetti on uskon asia, sitä ei ole maailmassa, siis siihen on uskottava.

Helvetti on pahan vankila.

Helvetissä on kaikki se paha, mitä voi olla vain ihmisessä.

Helvetissä ei ole enempää pahaa kuin, mitä on ihmisessä maan päällä.

Kaikki se, mitä on helvetissä, on maan päällä.

Helvetti on maan päällä.

 

 

 

Taivaasta

 

Taivas on keksitty pelastukseksi.

Taivasta ei ole, siihen on uskottava.

Taivaassa on kaikki se hyvä, mitä voimme kuvitella, mutta mitä ei ole maan päällä.

Taivas on porkkana.

Taivas ei ole maan päällä.

Kun taivas ei ole maan päällä, se on uskon asia.

Taivaaseen uskovat pääsevät taivaaseen.

Taivas on unelma.

 

 

 

Sivullisuudesta

 

Sivullisuus on tunne siitä, että tämä ei ole minua varten.

Sivullisuus on tunne siitä, että kaikki tapahtuu minusta huolimatta.

Sivullisuus on tunne siitä, että kaikkia tapahtuu vain minun elämässä, minun unessa.

Sivullisuus on kokemus siitä, että epäonni voittaa onnen.

Sivullisuus on tunne siitä, että uskot ihmiseen ja aina petyt.

Sivullisuus on tunne siitä, että muut ihmiset ymmärtävät korkeintaan vain itseään.

Sivullisuus on tunne siitä, että jokainen elää vain oman elämänsä.

Sivullisuus on tunne siitä, että olet muista riippuvainen, mutta sitä ei voi sovittaa.

Sivullisuus päättyy, kun lakkaat miettimättä muita ihmisiä ja rakennat muusta riippumattoman elämän.

Et voi elää muista riippumatta, olet aina sivullinen.

Sivullisuus on päättynyt.

 

 

 

Hyvästä

 

Hyvä on korkein hyve.

Ihmisen tarkoitus on tuottaa hyvää muille ja sitä kautta nauttia itse hyvästä.

Hyvä tuottaa hyvää.

Jos synnytät hyvää, sen aallot lyövät kauas.

Paha on hyvän edellytys.

Jos haluat olla hyvä, ota mallia eläimistä.

Hyvää on luonnollinen ajattelu.

Hyvää on maalaisjärki.

Hyvää on oikeudenmukaisuus.

Oikeudenmukaisuutta on koskemattomuus.

Hyvää on aitous.

Hyvää on rehellisyys siihen mitä on.