Matematiikka on kieli luvuista ja niiden suhteista.
Matematiikassa luvut annetaan.
Matematiikassa lukujen suhteet annetaan.
Ihminen on alussa antanut luvut ja niiden suhteet.
Matematiikka keksii lisää suhteita.
Matematiikalla on oma syntaksi, sillä ei ole semantiikkaa, matematiikka on teoreettinen kieli.
Matematiikka on tautologiaa, se ei lisää mitään todellisuuteen.
Matematiikka ei viittaa todellisuuteen.
Matematiikka viittaa lukujen maailmaan, jota ei ole olemassa.
Matematiikkaa voidaan käyttää todellisuuden mittaamiseen, koska todellisuus ja matematiikka ovat pysyviä.
Koska todellisuus ja käsityksemme siitä muuttuu koko ajan joudumme muuttamaan, lisäämään myös matematiikkaa.
Nimeämme itse matematiikan alkiot luvut ja niiden suhteet, siten kuin nimeämme.
Lukuja ovat 1,2,3,...; emme tiedä mitä yksi tarkoittaa mutta ymmärrämme käyttää sitä.
1+2=3; emme tiedä emmekä ymmärrä mitä lukujen välimatkat ovat, mutta osaamme käyttää niitä,
kun ne meille hyvin opetetaan.
1+2=3, emme tiedä, emmekä ymmärrä mitä lukujen erot ovat, mutta osaamme käyttää niitä,
kun ne meille hyvin opetetaan.
Matematiikan opettaja oppi matematiikan säännöt edelliseltä matematiikan opettajalta.
Kukaan ei kysy mitä matematiikka on, kukaan ei kysy, miksi 1:n jälkeen tulee 2.
Matematiikka on peli; voit aina keksiä uusia sääntöjä ja todistaa niitä, nämä ovat uusia osapelejä tai siirtoja pelissä. Nappulat ja pelilauta ovat kuitenkin annettuja.
Matematiikassa todistaminen on luvallista siten, että käytetään niitä lukuja ja relaatioita, jotka on sovittu ja sitä mikä on ennestään todistettu.
Matematiikan ensimmäinen todistus on ...
Matematiikan säännöt ovat meille annettuja, olemme ne itse alussa antaneet.
Et voi lisätä oletuksia matematiikkaan.
Jos muutat matematiikan oletuksia, koko matematiikka muuttuu toiseksi, et voi muuttaa sitä, mikä on annettu.
Matematiikka nojaa logiikkaan, sen on aina läpäistävä logiikan testi.
Yksi viittaa aina yhteen, ei siis joskus kahteen, plus on aina plus, 1+1 on aina 2, nämä ovat logiikan sääntöjä.
Matematiikka ei ole pysyvää mutta todellisuus on.
Matematiikka jää, vaikka poistaisimme todellisuuden.
Matematiikka on ihmisen kuvittelua, sitä ei ole olemassa, kuin ihmisen kuvitelmana.
Kun tarkastelemme normaalijakaumaa, ja sitten tarkastelemme sitä tarkemmin, voimme nähdä, että
kaikki ihmisten ominaisuudet jakautuvat normaalijakauman mukaisesti.
Normaalijakaumalla tarkastettuna ihmisen persoonassa, lahjakkuudessa ja muissa ominaisuuksissa on eroja.
Normaalijakauma näyttää, miten ihmisen ominaisuudet jakautuvat laadun tai luokittelun suhteen.
Normaalijakauman mukaan yliälykäs on yhtä kaukana normaalista, kuin normaali on debiilistä.
Debiili ei voi ymmärtää normaalia, eikä normaali yliälykästä, mutta normaali voi ymmärtää debiiliä ja yliälykäs normaalia.
Normaalijakauma antaa ihmisten ominaisuuksien välimatkat.
Erilaisuus ihmisissä on luonnollista.
Demokratia perustuu ajatukselle, että eroja ei pitäisi olla.
Demokratia perustuu enemmistövaltaan.
Demokratiassa on kärsijöitä vähiten.
Demokratiassa kärsivät vain hullut ja lahjakkaat.
Erilaisuuden tunnistaminen on pelottavaa, siitä on syytä vaieta.
Kätyri liittoutuu aina toisen kätyrin kanssa, taitamaton toisen taitamattoman kanssa.
Lajitoveri puolustaa aina kaltaistaan ja suojautuu näin kolmannelta.
Kunkin ihmisen arvostelukyky on normaalijakauman hänelle osoittamalla paikallaan.
Taiteen tarkoitus on antaa ihmiselle (esteettinen) kokemus.
Taide antaa harvoin pelkästään esteettisiä kokemuksia ja elämän kokemukset ovat tärkeämpiä.
Kokemuksen antaminen on taiteen tärkein tehtävä.
Taiteen antama kokemus voi olla epämiellyttävä, ja olla silti taidetta, mutta silloin liikumme taiteen marginaalissa; emme tavoittele epämiellyttäviä kokemuksia.
Hyvä taide pyrkii merkittävän esteettisen kokemuksen antamiseen.
Taide voi esittää jotakin, mutta se mitä se esittää ei ole taidetta, taidetta on kokemus.
Kaikki kuluu, niin myös taide, emme saa taiteesta enää miellyttävää kokemusta, jos toistamme kokemuksen liian usein.
Taiteen on muututtava, jotta se voisi antaa ihmiselle vapahduttavia kokemuksia, siksi tuttu kokemus ei ole vapahduttava.
Taide on tuomittu muuttumaan.
Taiteilijaksi ryhtyvä ei ole aina taiteilija.
Ihminen määrittää taiteen.
Jokainen voi nimetä teoksensa taiteeksi.
Taidetta on se, mitä kulloinkin taiteeksi nimetään.
Kaikki taide ei ole hyvää tai mielenkiintoista.
Nykytaiteella ei ole rajoja, jos rajat määrättäisiin, puhuttaisiin vanhasta taiteesta.
Yhden luovan idean omaava tuomitaan usein koko elämäksi taiteilijaksi, se on pitkä ja raskas kakku.
Pako taiteeseen on pakoa maailmasta.
Luova taiteilija on yhtä harvinainen kuin taitava kirvesmies.
Uusi taide ei ole välttämättä parempaa kuin vanha, se vain antaa uusia kokemuksia.
Taide ei ole tarkoitettu kaikille, mutta jokaiselle on tarkoitettu jokin taide.
Taide pelottaa jos sitä ei ymmärrä, pelko aikaansa vihaa.
Useimmille ihmisille moderni taide on kielletty kaupunki.
Kun signeeraat taulun, raiskaat sen.
Kun nimeät taideteoksen, teet jotakin mikä ei kuulu kyseiseen taiteenlajiin.
Nimi maalauksella ei ole maalaustaidetta vaan runoutta.
Taideteoksen nimi ei ole taideteosta vaan runo taideteoksesta, ellei nimeä ole tehty osaksi taideteosta.
Tieteen tarkoitus on antaa parempaa ja tarkempaa tietoa jostakin asiasta.
Tiede selittää asioita ja kertoo miksi.
Tiede ei kuvaa ja selitä kaikkia asioita.
Totuus on paras mielipide.
Parhaan mielipiteen määrittää raati, joka on alansa tiedeyhteisö.
Kaikki selitykset eivät ole tiedettä, tiedettä tehdään tiedeyhteisössä.
Tiedeyhteisöön keräytyvät parhaat tietäjät tai ne jotka sellaisiksi haluavat.
Tiedeyhteisö on yleensä paras taho kertomaan mitä on ja miksi.
Tiedeyhteisöllä ei ole kilpailijaa, joka suhtautuisi vakavasti tietoon.
Tiedeyhteisössä tehdään tiedettä, suurin osa yhteisön ajasta kuluu kuitenkin johonkin muuhun.
Tiedeyhteisö on yhteisö, jossa on hierarkia, johto ja vallanpitäjät.
Tiedeyhteisössä valta perustuu asiantuntijavaltaan, asiantuntevuus on sitä kenellä on valta.
Tieteen pariin keräytyvät suurimmat lahjakkuudet tai sellaiset, jotka haluavat tiedemiehiksi.
Tieteen piirissä olevista tiedemiehistä vain pienellä osalla on jotakin merkitystä tieteen kannalta.
Tieteessä oma etu on usein tärkein asia.
Tieteellä ei käytännössä ole kilpailijaa.
Tiede etenee hyvin hitaasti.
Tiede on kaiken mitta, kaiken sen mitä milloinkin tiedetään.
Uudet teoriat korvaavat vanhat tieteessä. Sanotaan, että tiede lähestyy totuutta, maailmaa.
Kun tiede saavuttaa totuuden maailma loppuu.
Totuus on maailmanloppu.
Tietoa on tietää olennainen asiasta.
Tieto on taitoa.
Tieto ei ole dataa eikä informaatiota.
Dataa ovat merkkijonot.
Informaatiota on julkituotu merkkijoukko.
Informaatiota ovat merkkijonot tai puhutut äänteet, joista ihminen voi mielessään muodostaa tietoa.
Tietokone ei ole tietokone vaan datankäsittelylaite.
Tietokone ei tiedä mitään.
Tietoon liittyy tahto, tieto on ihmiseen kuuluva määre.
Ihminen muuttaa informaation tai tiedotteen tiedoksi, kun hän tulkitsee sen mielessään.
Tieto on sosiaalinen käsite.
Tieto on hyvin perusteltu uskomus sosiaaliselle joukolle.
Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän tiedät.
Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän havaitset.
Mitä enemmän tiedät, sitä viisaampi olet.
Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän muistat.
Mitä enemmän tiedät, sitä paremmin puhut.
Mitä enemmän tiedät sitä enemmän ymmärrät puheesta.
Puhe on puhuttava kuulian mukaan.
Jos kuvittelee tietävänsä, ei välttämättä tiedä.
Huono tieto on uskoa.
Huono tieto on luuloa.
Väärä tieto on valhe.
Jotkut eivät tiedä mitään, useimmat tietävät vain vähän.
Tieto on väite tiedon ulkopuolisesta asiasta.
Tietoa ei ole yksittäinen sana, sitä ei erillisenä voi tulkita tiedoksi.
Tieto liittyy aina sanojen ja merkitysten verkostoon, kun sana tulkitaan se saa paikkansa verkostossa.
Tieto edellyttää laajan muistiverkoston sekä päättelykykyjärjestelmän.
Ihminen ei voi musertua tiedon tulvaan, vaan pelkoon, että musertuu tiedon tulvaan.
On mahdotonta oppia liikaa, aivokapasiteettia ei voi käyttää loppuun.
Tietoa on perusteltu uskomus siitä, miten asia ovat.
Tieto on merkitysten verkosto.
Termin merkitys on suhteessa termin ristimistapahtumaan merkitysverkoston kautta.
Tieto ei luo maailmaa, fysiikan teoria ja psykologian teoria ei ole redusoitavissa toisiinsa, ne vain kuvaavat samaa asiaa omalla tavallaan.
Kaikella on syynsä.
Myös luovalla teolla on syynsä.
Kaikki syyt eivät ole kiinnostavia.
Kaikkien tapahtumien syytä ei haluta tietää.
Syyn tietäminen voi olla haitta.
Syy on selitys.
Syy auttaa ymmärtämään asiaa.
Tapahtuman kaikkia syitä emme voi koskaan tietää.
Syy on aina vain osasyy.
Tapahtuma voi tapahtua ilman syytä.
Syy on meidän selitys asialle.
Syy on yleensä uusin syy.
Kun selitämme jonkun asian tai tapahtuman syytä, emme selitä maailman kaikkia vaikutuksia ja olosuhteita, vaikka ne ovat kaikki tapahtuman edellytyksiä eli syitä.
Aina on miljoonia syitä.
Jokaisen tapahtuman syy voidaan kuvata miljoonilla tavoilla.
Syy on yleensä se syy, joka meitä kiinnostaa.
Maailmassa ei ole syytä, kaikki tapahtuu niin kuin tapahtuu, me syytämme.
Neroutta on kyky laskea kaksi siirtoa enemmän.
Neroutta on kyky nähdä aina olennainen.
Neroutta on kyky tajuta asiat, niin kuin ne ovat.
Nero ei ole tuuliviiri.
Neroa ei kukaan opeta.
Nero oppii kaikesta.
Nerous on ainutlaatuista, se ei ole joka pojan tavaraa.
Nerous on niin suurta, että sitä ei voi täysin tajuta, ellet itse ole nero.
Nerous on niin ainutlaatuista, että siinä mitä olet tai missä olet nero, et löydä keskustelukumppania
- ainakaan elävien kirjoista.
Nerossa yhdistyy älykkyys ja viisaus korkeimmalla mahdollisella tavalla.
Nero tajuaa neroutensa, mutta ei ole aina siitä varma, hän voi vain itse vakuuttua siitä.
Nero voi seurustella mielekkäästi vain toisen neron kanssa.
Nerous on niin harvinaista, että hän ei tapaa toista neroa elämänsä aikana.
Nero voi seurustella vain kuolleiden kanssa.
Nerolle tavallinen ihminen on tiedotonta massa, joka kulkee sinne tänne, vailla pienintäkään tajua siitä, mistä on kysymys.
Lapsinerous on hartaasti harjoitettua lahjakkuutta.
Totuutta on kahta lajia.
Ensimmäisen mukaan kaikki on, niin kuin ne kulloinkin on.
Ensimmäisestä ei ole syytä sen enempää puhua.
Toisen mukaan totuus on paras käsitys siitä, miten asia tai asiat kulloinkin ovat maailmassa.
Maailmaa ovat kaikki tajuntani ulkopuolella oleva sekä tajuntani.
Maailma on olemassa minusta riippumatta.
Maailma on kristallin kirkkaana sellainen kun se on.
Totuus asiasta on kunakin hetkenä parhaiten perusteltu väite ja uskomus siitä miten asia on.
Totuus on jotakin kuvattuna.
Totuutta ei ole ilman ihmistä.
Totuus on ihmisestä päin oleva näkemys asiaan.
Totuus ei ole itse asia, vaan kuvaus asiasta.
Maailmaa sellaisena kuin se on ei voi julkituoda ilman kuvausta.
Maailma sellaisena kuin se on, ei kaipaa totuutta, ihminen kaipaa totuutta.
Ihminen voi ymmärtää totuuden vain itselleen kuvattuna.
Maailma sellaisenaan voisi olla absoluuttinen totuus, mutta kukaan ei voi kertoa sitä meille, sillä kertomus olisi vain kuvaus, joka ei olisi absoluuttinen totuus.
Totuus liittyy ihmisen tietoon, käsitykseen jostakin, maailmaa ilman ihmistä ei kiinnosta totuus.
Parhaiten perusteltu uskomus muuttuu ajan ja kehityksen mukana.
Totuus muuttuu kun tieto muuttuu, vaikka maailma pysyy.
Kehitystä ovat muutokset ajassa, kehitykselle ovat kaikki suunnat mahdollisia.
Kukaan ei tiedä mikä on totuus, kukaan ei voi sanoa, mikä on parhaiten perusteltu väite.
Totuutta varten ei ole tuomaria
Kunakin aikana parhaiten perustellun uskomuksen asiasta pystyy kuvaamaan maapallon ihmisten valiojoukot.
Uskomusten parhaat perustelijat löytyvät tieteen piiristä, niissä asioissa joita tiede tutkii.
Tiedeyhteisö pystyy tällä hetkellä kertomaan tämänhetkisen totuuden asiasta.
Tiedeyhteisö ei tiedä kaikkea.
Tiedeyhteisö tietää mitä ei tiedä.
Tiedeyhteisö on erehtyväinen.
Tiede ei tutki kaikkia maailman asioita, näistä asioista totuuden määrittää joku muu, tällainen totuus on heikommissa kantimissa.
Jos jossakin tiedeyhteisössä pystytään paremmin perustelemaan asia, tiede omii perustelun välittömästi tai kyseinen yhteisö muuttuu tiedeyhteisön jäseneksi.
Tiedeyhteisöt kilpailevat totuudesta.
Tiedeyhteisöt eivät sano mikä on totuus.
Tiedeyhteisöt pyrkivät osoittamaan epätotuuden toisessa tiedeyhteisössä.
Vaikka tosi väite on meidän väite maailmasta, emme tiedä mikä lause on tosi, mutta voimme pyrkiä perustelemaan lauseen paremmuuden totuuteen nähden toiseen lauseeseen verrattuna.
Totuus on suhteellinen asia, muuta se ei voi olla, koska se on ihmisen uskomus jostakin asiasta.
Totuus Isolla T-kirjaimella, on täydellinen kuvaus siitä miten asia tai asiat maailmassa ovat, tällaista kuvausta ei voi olla, koska kuvaus ei ole sama kuin itse maailma.
Täydellistä kuvausta maailmasta tai sen osasta ei voi antaa, koska maailma muuttuu koko ajan, kukaan ei ehtisi sitä kuuntelemaan, kun se olisi jo toinen.
Sanotaan, että tiedeyhteisön tieto paranee ajan myötä, sanotaan että tiede kehittyy.
Tiede parantaa ja tarkentaa selityksiään aikojen kuluessa; kun tieteen selitykset tarkentuvat, laajenee maailma samalla.
Tietomme maailmasta ja maailma laajenee samaan tapaan kuin avaruus laajenee.
Monilla tieteen aloilla olemme vasta alkutaipaleella, useimmille asioille ei ole vielä tiedettä olemassa.
Sanotaan, että ihmisen tieto maailmasta, tiede lähestyy Totuutta isolla T-kirjaimella; saavuttaako ihminen joskus totuuden, sitä me emme saa koskaan tietää, eikä se lopulta ole kovin tärkeä asia, mutta voimme pohtia sitä illan tullen.
Valheen levittäminen on suurempi synti kuin valehteleminen.
Näen, mitä olen oppinut näkemään.
Näkeminen on hahmottamista ja käsitteistämistä.
Näkeminen on ajattelemista.
Mitä paremmin ajattelen, sitä enemmän näen.
Mitä suurempi tietoverkosto minulla on sitä enemmän näen.
Näen, mitä olen oppinut näkemään.
Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän näen.
Kaikki ihmiset näkevät saman asian erilailla.
Älykäs näkee paljon.
Viisas näkee oleellisen.
Näkeminen on päättelemistä.
Näkeminen on opittava.
Näkemiseen minut opettaa muut ihmiset, jotka ovat oppineet jo näkemään.
Opin näkemään niin kuin muutkin, en eroa muista tässä suhteessa.
En näe mitään, ellen pysty pukemaan näkemääni sanoiksi.
Sitä, mitä ei voi kuvata sanoilla jollakin tavalla, ei voi nähdä.
Näkeminen on käsiteverkoston rakentamista.
Näkeminen on kuin unen näkemistä, usein osa näystä on keksittävä, jotta näkisi jotakin järkevää, jotakin, minkä voi käsittää.
Jos aion nähdä jotakin erilailla kuin mitä on totuttu, minun on kehitettävä oma teoria näkemästäni ja saada muut uskomaan siihen.
On vaikea saada muut näkemään erilailla.
Parempi on vain nähdä, niin kuin muutkin.
Sanomme ilmiötä kaaokseksi, jos emme saa siitä otetta, emme kykene selittämään sitä.
Kaaos on ilmiö, jossa ei näytä olevan lainalaisuuksia.
Kaaosteoria etsii kaaoksesta lainalaisuuksia.
Kaaosteoria pyrkii osoittamaan, ettei kaaosta ole.
Jos kaaosteoria onnistuu tehtävässään, ei sitä enää tarvita.
Vetoamme kaaokseen, kun emme tiedä.
Kaaos mielessä on sekavuutta.
Kaikki on kaaosta ja ihminen kuvittelee taltuttavansa sen.
Kaaos on ilmiö, jota emme pysty kuvaamaan järkevällä tavalla.
Kaaos pöydälläni on ilmiö, jota en pysty kuvaamaan järkevällä tavalla.
Kaaosteoria on joukko teorioita ilmiöistä, jotka näyttävät kaaosmaisilta, mutta joita pyritään kuvaamaan jollakin järkevällä tavalla.
Sanotaan, että maailma on kaaos, koska emme pysty kuvaamaan sitä yhtenä systeeminä järkevästi.
Sanotaan, että maailmakaikkeus on kaaos, koska mittamme eivät riitä sitä mittamaan.
Kaaosta ei ole, on vain meidän vajavainen käsityksemme asiasta, jota emme hallitse.
Sumean logiikan mukaan maailma on sumea, tämä tarkoittaa, että joissakin asioissa käsityksemme maailmasta on sumeaa.
Sumean logiikan mukaan meillä ei ole edes teoriassa mahdollista sanoa minkälainen maailma kaikilta osin on.
Sumean logiikan mukaan tarkkoja arvoja ja ei-arvoja ei ole, maailmassa.
Sumea tarkoittaa epäselvää.
Ei ole mustaa ja valkoista, on vain harmaan sävyjä.
Sumea logiikka ei tarkoita epäselvää logiikkaa.
Suomea logiikka on tarkempaa logiikkaa kuin kaksiarvologiikka, se ei yksinkertaista.
Se, että maailma on sumea, ei tarkoita että se on sumea, vaan ettei ole absoluuttisen tarkka meille.
Sumea logiikka kuvittelee, että logiikka kuvaa maailmaa.
Sumea logiikka viittaa tietoisesti epämääräisiin joukkoihin.
Sumean logiikan perustelut eivät ole teoreettisia vaan käytännöllisiä.
Sumean logiikan mukaan kaikki mikä on hyödyllistä maailma selittämisessä on käytettävissä.
Sumean logiikan mukaan kaikki käy.
Sumean logiikan mukaan maailman selittäminen ja kuvaaminen voidaan alkaa mistä kohdasta tahansa, myös sumeasta kohdasta.
Sumea logiikka on pragmatismia, kaikki mikä on hyödyllistä, on hyödyllistä käyttää.
Sumea logiikka pitää sisällään ajatuksen siitä, että kaikkea ei tarvitse päätellä tai selittää täsmällisesti, likiarvo riittää.
Sumea logiikka ei ole sumeaa.
Logiikka on kristallinkirkasta, maailma on sumeaa.
Sumea viittaus viittaa sumeaan käsitykseemme, ei maailmaan.
Maailmassa ei vallitse logiikan lait, koska maailmassa ei vallitse mitään lakeja.
Lait ovat ihmisten keksintöjä.
Maailma on sumea, koska kukaan ei voi kertoa meidän puolestamme minkälainen maailma on, eikä maailmakaan kerro sitä meille.
Mitään sellaista mitä voimme kuvata, ei ole maailmassa, siis meidän ulkopuolella, se on vain meidän kuvauksemme.
Maailma on niin kuin se on, ja kun se on, voimme kuvata maailmaa jollakin tavalla.
Meidän tapamme kuvata maailmaa on aina sumeaa, sumeudestakin voi kuitenkin saada jotakin selvää.
Jos maailma on sumeaa, sitä on syytä tarkentaa.
Meille maailma pysyy kuitenkin aina sumeana.
Sanotaan, että aika on neljäs ulottuvuus, ajan avulla voimme sanoa, että jotakin tapahtuu.
Jos ei olisi aikaa mitään ei tapahtuisi, sillä tapahtuminen edellyttää aikaa.
Jos ei olisi aikaa, mitään ei olisi, sillä oleminen edellyttää aikaa.
Käytämme ajan mittana taivaankappaleen liikkeitä, se voi olla ihmiselle hyvä mitta.
Olemme sopineet missä tahdissa kellot käyvät.
Emme voi käsittää mitä aika on, mutta voimme käyttää aikaa sen miettimiseen.
Aika on ikuista, se ei koskaan lopu.
Voimme jakaa ajan osiin ja osat loputtomasti osiin.
Nykyhetkeä ei ole.
Nykyhetki on harhaa, elämme aina menneessä tai tulevassa.
Jokaisen aika on omansa, mutta aika on meille annettu.
Meidän aika ei ole sen parempi, kuin alkuasukkaan, jonka aika ei yöllä kulu.
Päivänkorennon aikaan ei mahdu taivaankappaleiden liikkeet.
Taivaankappaleiden liikkeisiin ei mahdu meidän aika.
On sovittu, mikä on ajan mitta, sitä ei ole meille annettu.
Sanotaan, että ääretön on jotakin, millä ei ole ääriä, ei rajoja.
Sanotaan, että jokin voi jatkua äärettömiin tai että avaruus on äärettömän suuri.
Matematiikassa on keksitty äärettömän käsite, äärettömän suuri luku, se on teoreettinen käsite, joka siis on olemassa vain teoriassa.
Ääretön on jotakin, mitä ei voi kuvata, ääretöntä ei ole.
Voimme antaa äärettömälle vain merkin, nimen.
Emme voi kuvata äärettömän suurta lukua tai esittää äärettömän suurta avaruutta, koska kyseessä ei olisi tuolloin ääretön.
Äärettömän voimme esittää vain käsitteenä se ei voi olla mitään konkreettista, mikään konkreettinen ei voi olla ääretöntä.
Sanomme, että avaruus on ääretön koska emme voi edes kuvitella, että kuvaisimme avaruutta kovin pitkälle.
Ääretön esiintyy vain meidän kuvauskielessämme, maailma on niin kuin on, siellä ei ole mitään ääretöntä.
Ääretön on laiskan käsite.
Todennäköisyys on uskomuksemme käsite, se on aina subjektiivista.
Jotta voimme puhua todennäköisyydestä, meidän on keksittävä sattuma.
Sattuman perusmalli on lantin heitto, koska lantissa on kaksi puolta, kuvittelemme, että lantti pitkässä sarjassa tulee alas vuoroin toiselle kyljelle ja vuoroin toiselle kyljelle, tasaisesti; todellisuudessa lantti tulee alas niin kuin se tulee, mutta kun päättelemme ja päätämme, että lantti on 50 prosenttisesti klaava ja 50 prosenttisesti kruuna, saamme sattuman käsitteen ja sitä kautta todennäköisyyden.
Sattuma ja todennäköisyys ovat teoreettisia käsitteitä, niitä ei ole olemassa.
Mitään ei tapahdu sattumalta tai todennäköisesti, mutta voimme väittää niin.
Kaikilla ilmiöillä ja asioilla on todennäköisyytensä.
Mikään ei ole varmaa, kaikella on vain todennäköisyytensä.
Todennäköisyys on erinomainen käsite kaiken selittämisessä, on vain todennäköisyyksiä.
Sattumaa ei ole, mutta voimme jäljitellä sitä hyvin pitkälle.
Sattumaa ei ole, mutta voimme uskoa, että sattuma on olemassa.
Kun emme tunne asiaa, puhumme sattumasta.
Kun puhumme asioista asioina, tarkoitamme todennäköisiä asioita.
Todennäköisyyttä ei keksitty sattumalta, eikä sattumaa todennäköisesti.
Avaruus on kolmas ulottuvuus.
Ei ole kuin aika, avaruus ja ihminen.
Ilman avaruutta eläisimme litistetyn elämän.
Avaruus on ilma, jota hengitämme, paikka jossa olemme, ilman avaruutta ei mitään tapahtuisi.
Sanotaan, että avaruus laajenee, minne, sitä emme tiedä.
Avaruus on laaja, meidän käsityskykymme ei riitä ymmärtämään sen laajuutta.
Sanotaan, ettei avaruus ole ääretön, miksi ei, sitä emme käsitä.
Sanotaan, että avaruus on ääretön, ääretöntä emme käsitä.
Sanotaan, että avaruus on kaareva, jos lähtisimme yhteen suuntaan ja kulkisimme riittävästi, palaisimme samaan pisteeseen, miksi, sitä emme tiedä.
Aurinkomme, oma tähtemme, syntyi joskus ja sammuu joskus, samalla tavalla kuin joka hetki syntyy ja sammuu tähtiä avaruudessa.
Mustat aukot imevät tähtiä, mustat aukot imevät avaruutta, minne, sitä emme tiedä.
Avaruuden ajassa ihminen eli vain sen hetken, kun maapallolla oli elämisen mahdollistavat olosuhteet.
Avaruuden ajassa ihmistä ei ole.