Elämme nykyään positiivisen ajattelun kulta-aikaa. Monelta taholta esitetään näkemyksiä, joiden

mukaan ajattelemalla positiivisesti menestymme paremmin elämässä, olemme onnellisia ja tuotamme muillekin enemmän mielihyvää.

Positiivisuuden jonkinlainen rinnakkaiskäsite on optimismi, joka toki ei tarkoita samaa asiaa. Martine E.P. Seligman tutkii kirjassaan Optimistin käsikirja optimistisen ja pessimistisen luonteen eroja. Seligmanin mukaan niin ihmiset kuin eläimetkin oppivat avuttomiksi tilanteissa, joita eivät hallitse, pessimismi on siten hänen mukaansa opittua, josta voidaan myös oppia pois.

Seligmanin mukaan pessimisteille tyypillinen piirre on, että he yleensä uskovat ikävien tilanteiden kestävän pitkään, romuttavan kaiken mitä he tekevät ja olevan heidän omaa syytään. Optimistit, jotka kohtaavat elämässään aivan samanlaisia kolhuja, suhtautuvat epäonneen täysin päinvastaisella tavalla. He uskovat tappion olevan vain satunnainen takaisku ja sen syiden koskevan vain tätä nimenomaista tapausta. Optimistit uskovat, ettei tappio ole heidän syytään, vaan sen aiheuttivat olosuhteet, huono onni tai muut ihmiset. Kun he joutuvat vaikeaan tilanteeseen, he näkevät sen haasteena ja yrittävät enemmän.

Optimistit menestyvät Seligmanin mukaan paremmin koulussa ja yliopistossa, työssä ja urheiluissa.

Pessimistit antavat helpommin periksi ja masentuvat useammin. Optimisti saa työpaikan todennäköisemmin kuin pessimisti, kaiken lisäksi heidän terveytensä on parempi ja he elävät pitempään. Tämä liittyy Seligmanin mukaan siihen, että asenteemme ja uskomme vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten onnistumme eri asioissa ja miten myös tunnemme ja koemme psyykkisesti ja sitä kautta myös fyysisesti. Optimismi ei tietenkään riitä kaikkeen, useimmille aloille ja asioiden suorittamiseen tarvitaan myös asianomaista lahjakkuutta, mutta optimismi on ylimääräinen lisä, joka auttaa menestymään.

Epäonnistuminen voi tapahtua kuitenkin myös silloin, kun sekä lahjakkuutta, että tahtoa on yllin kyllin, mutta optimistinen asenne puuttuu. Säveltäjällä voi olla Mozartin lahjakkuus ja intohimoinen halu onnistua, mutta jos hän uskoo, ettei osaa säveltää kunnon musiikkia, hänestä ei tule säveltäjää.

Seligmania kiinnostaa erityisesti ihmisen ominaisuuksista ‘menestyminen työelämässä’, jota hän pitää jonkinlaisena laadun mittarina itsessään. Hän tutki mm. vakuutusasiamiehiä ja näiden menestystä pessimismi - optimismi asteikolla ja tuli siihen tulokseen, että optimistisemmat menestyvät paremmin. Hän esittää tutkimustensa perusteella edelleen ammatteja, joissa optimisti menestyy erityisen hyvin näitä ovat myyntityö, meklarin työ, pr-toiminta, esiintyminen, näytteleminen, luova työ, työ ympäristössä, jossa on kova kilpailu sekä työ, jossa on loppuun palamisen vaara.

Menestys edellä mainituissa ammateissa tai tehtävissä perustuu Seligmanin mukaan pitkälti siihen, että ihminen uskoo asiaansa riippumatta tosiasioista. Tämä tosiasioista riippumattomuus onkin erittäin mielenkiintoinen kohta Seligmnin tutkimuksissa. Hän esittää, että optimistit vääristävät todellisuutta itselleen edulliseksi ja pessimistit näkevät asiat realistisemmin.. Mitä optimistisempia ihmisten arviot todellisuudesta ovat, sitä yksipuolisempia ne ovat. Optimistit väärentävät todellisuutta nimenomaan itseään parhaiten palvelevalla tavalla. Seligman laajentaa näkemystään laajemmalle alalle ja toteaa, että ihmislaji on valikoitunut jäämään henkiin, koska sillä on optimistisia illuusioita todellisuudesta. Optimistit uskovat, että heillä on enemmän vaikutusvaltaa kuin, mitä heillä todellisuudessa on.

Pessimistiä tai realistisempaa elämänasennetta tarvitaan Seligmanin mukaan tasapainottamaan tilannetta mm. yrityksissä ja esim. lentokoneen pilotti ei voi olla ylioptimisti.

Tässä yhteydessä on hyvä tarkastella, mitä oikeastaan tarkoitetaan optimismilla ja pessimismillä.

Sanakirjamaisesti tarkasteltuna optimisti suhtautuu myönteisesti maailmaan, asioihin tai tulevaisuuteen. Optimisti uskoo, että maailmassa ovat asiat hyvin, että hän onnistuu tekemisissään ja että myös tulevaisuus on myönteinen, itse asiassa myönteisempi, kuin se onkaan. Pessimisti taas suhtautuu vastaaviin asioihin todellisuutta kielteisemmin. Näitä ominaisuuksia tarkasteltaessa unohdetaan usein realistinen näkemys. Realistihan edellisiä määritelmiä seuraten näkisi todellisuuden oikeana ja myös hänen odotuksensa tekoihin ja tulevaisuuteen olisi realistinen. Niin kuin kaikissa luonteenpiirteissä puhtaita tyyppejä löytyy harvoin ja usein ihmisissä esiintyy kausittain ja aika ajoin pessimismiä, optimismia sekä realismia.

Pessimismin ongelma on Seligmanin mukaan erityisesti opittu avuttomuus, jossa ihminen oppii negatiiviseen asenteeseen, oppii suhtautumaan varsinkin uusiin asioihin kielteisesti, oppii odottamaan epäonnistumista tai häiriöitä ja sitä kautta hänelle kehittyy negatiivinen luovuutta vastustava asenne. Seligmanin mukaan tämä oppimishäiriö on poisopittavissa eli voimme kehittää itseämme ja omia asenteitamme myönteisempään suuntaan.

Seligmanin näkemys, että optimisti menestyy paremmin työelämässä kuin pessimisti lienee totta jo lähes määritelmällisesti, ainakin kun puhumme keskimääräisestä menestymisestä. Ammateittain ja tehtävittäin tilanne on varmasti erilainen, samaten jos tarkastellaan optimismin eri asteita. Optimisti näkee itsensä aina todellisuutta myönteisempänä ja pyrkii myös antamaan tällaisen kuvan itsestään, samaten hän uskoo tekojensa onnistumiseen. Pessimisti käyttäytyy päin vastoin, tällöin optimisti tulee herkemmin valituksi eri tehtäviin. Tulee kuitenkin muistaa, että menestys työelämässä ei ole merkittävä luovuuden mittari, vaikka jonkunlainen mittari se on myös luovuuden suhteen. Luovuuden kannalta olisi parempi tarkastella ns. luovia ammatteja tai tarkemmin ottaen luovia tekoja eri ammateissa ja tehtävissä.

Miten voisimme arvioida Seligmanin tutkimuksia ja näkemyksiä erityisesti luovuuden kannalta.

Pessimisti-optimismi -asenne tai -ominaisuus perusluonteen piirteenä on tietenkin vain yksi

lähestymistapa ihmiseen. On myös luonnollisesti runsaasti muita luonteenpiirteitä, jotka vaikuttavat ihmisen ‘menestymiseen’ tai nimenomaan luovuuteen. Pessimisti-optimisti -asteikollakin voidaan nähdä kaksi erilasta lähestymistapaa. Voidaan ajatella pessimismiä tai optimismia perusluonteenpiirteenä, jolloin ominaisuus vaikuttaa ihmisen kaikkeen käyttäytymiseen, toisaalta voidaan nähdä, että ihmisellä voi olla kielteinen tai myönteinen asenne siihen, miten hän onnistuu tietyssä tehtävässä.

Peruskielteinen ihminen tyypillisesti tyytyy hyvin pitkälle olemassa olevaan tilanteeseen ja harvoin edes lähtee ponnistuksiin, joissa tavoitellaan merkittäviä uusia tekoja ja siis luovuutta, asenne ei kuitenkaan estä täysin arkipäivän luovuutta, mutta lienee omiaan vaikuttamaan negatiivisesti myös

siihen. Perusoptimismi saattaa aikaansaada taas liiallista helppouden tunnetta, koska aina ollaan tilanteessa, jossa kaikki on hyvin, mahdolliset epäonnistumisen syyt ovat muualla ja tarvittaessa myös historia käännetään ainakin omassa mielessä itselleen myönteiseksi, jopa sitä vääristäen.

Tästä näkökulmasta nähtynä Seligmanin näkemykset siitä, että optimistit sopivat erityisen hyvin

tiettyihin ammatteihin, kuten myyntityöhön tuntuvat perustelluilta.

On ilmeistä, että optimismi tai pessimismi ääripäissään ovat molemmat esteitä luovalle työlle, kuitenkin luovaan työhön ryhdyttäessä on välttämätöntä tai ainakin erittäin hyödyllistä, että

uskotaan onnistumiseen tehtävässä ja uskotaan omaan asiaan tai ideaan. Luovan ihmisen määrittelevissä piirteissä on toisaalta paljon piirteitä, jotka ‘korvaavat’ mahdollisesti puuttuvan

optimismin tuomaa lisäpanosta, näitä ovat mm. motiivi, kova työ, ennakkoluulottomuus,

ja rohkeus; näitä ominaisuuksia toisaalta löytyy harvoin pessimistiseltä ihmiseltä.

Toisaalta luovan ihmisen piirteissä optimismin vastaisia ovat mm. ’usko vain omiin silmiisi’,

epäily ja kyllästymättömyys. Liika optimismi aikaansaa usein lyhytjännitteisyyttä, mikä taas

yleensä ei riitä tarvittaviin ponnistuksiin, jotta aikaansaataisiin merkittäviä luovia tekoja.

Toisaalta ultraoptimisti varsinkin valtaan päästyään jättää helposti taakseen savuavat rauniot. Kaiken kaikkiaan optimismi on vain yksi ominaisuus ihmisen myös luovuuteen liittyvän persoonallisuuden laajassa kentässä.

Pitkälle viedyssä luovuudessa voisi asenteena tai ominaisuutena olla parasta, hallittu optimismi, jossa pystytään näkemään todellisuus riittävän realistisena, mutta uskotaan optimistisesti omaan onnistumiseen. Joissakin ns. luovissa ammateissa, tällaisia voisivat olla esim. näyttelijän ja mahdollisesti ohjaajan ammatti tai rooli, saattaa optimistinen kokonaisasenne riittää hyvin pitkälle näin varsinkin jos ei tarkastella tarkemmin varsinaisten luovien tekojen toteutumista.

Optimismia paremmin kuvaa luovuudelle ja muullekin elämälle oikeata asennetta positiivisuus, joka ei siis tarkkaan ottaen ole sama kuin optimismi. Positiivisuus kuvaa selkeämmin omaksuttua asennetta jonkin asian suhteen, se ei kuvaa välttämättä ihmisen syvällä olevaa luonteenpiirrettä niin kuin optimismi/pessimismi. Voimme omata positiivisen asenteen asioista suoriutumisen suhteen, periaatteella kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa, näin tulisi ajatella ja toimia erityisesti luovien pyrkimysten (tekojen) suhteen, riippumatta siitä olemmeko elämän asenteeltamme optimisteja vai pessimistejä.