Luovuus ei ole mystinen asia. Luovuutta ei ole vain jollakin harvinaisilla luovuuden lahjan saaneilla yksilöillä. Jokainen henkilö on jossain määrin luova tai ainakin hänellä on mahdollisuus siihen. Vähän samaan tapaa kuin on älykkyyden laita. Älykkyystesteihin liittyvien älykkyys- osamäärätilastojen mukaan älykkyys jakautuu osamääriin 50-185, 99 prosentilla ihmisistä eli jokaisella on älyä, mutta sen määrä vaihtelee. Sama pätee luovuuteen. Luovuudessa on kuitenkin erona myös se, että kun sanotaan, että ihmisen älykkyys pysyy samana tai lähes samana, koko hänen aikuisen elinikänsä, niin ihmisen kyky luovuuteen voi muuttua ja sitä voidaan muuttaa ja nimenomaan siten, että ihminen vaikuttaa itse siihen aktiivisesti.

Jos luovuutta on kaikissa ihmisissä, niin luovuutta voidaan myös käyttää lähes kaikissa tilanteissa.

Voimme jakaa luovuuden tyyppeihin käyttötilanteen mukaan seuraavasti

1. Arkipäivän luovuus

2. Luovuus työelämässä

3. Luovuus tieteessä

4. Taiteilijan luovuus

Luovuus liitetään yleensä lähinnä taiteeseen ja taiteilijoihin, mutta myös tieteeseen. Tämä johtuu siitä, että taiteessa on nimenomaisena pyrkimyksenä tuottaa uutta eli tehdä luovia tekoja, samoin on pääosin tieteen laita, jossa pyritään aikaansaamaan uusia tutkimustuloksia. Luovuus arkipäivässä, työelämässä, tieteessä ja taiteessa poikkeavat kuitenkin luonteeltaan toisistaan.

Arkipäiväinen luovuus on sellaista, jota normaalisti ei edes tiedosteta, toisin sanoen arkipäivän tekemisessä harvoin havaitaan tietoisesti, kun on tehty jokin luova teko. Luovuus on olemassa kuitenkin myös arkipäivässä keskeisten osiensa eli ideoinnin ja ongelmanratkaisukyvyn muodossa. Se, miten perheenäiti selviää arkipäivästä lastenhoitoineen, siivouksineen ja kaupassakäynteineen mahdollistaa luovia tekoja. Sama pätee yksilön jokapäiväisten valintojen ja ryhmäkäyttäytymisen suhteen, jokaiselle tulee arkipäivässä eteen eritasoisia ongelmia, joissa voi käyttää luovuuttaan.

Tässä suhteessa eri ihmisten käyttäytyminen poikkeaa toisistaan, tavalla jota ei yleensä todeta, koska emme jäljitä arkipäivää jälkikäteen. On ilmeistä, että jokapäiväisessä selviytymis- kamppailussa luovalla ihmisellä on paremmat selviytymismahdollisuudet kuin vain annetussa tai opitussa pysyvällä. Työelämässä ihmisten tekemiset poikkeavat voimakkaasti toisistaan riippuen mm. ammattialasta ja siitä työympäristöstä, missä toimitaan. Arkkitehtien ja mainosalan ihmisten oletetaan olevan luovia, mutta sama pätee myös suunnittelijoiden, opettajien, esimiesten, johtajien, kirvesmiesten, lääkärien, erikoisasiantuntijoiden ja työnjohtajien suhteen. Sama pätee jossakin määrin kaikkien ammattialojen suhteen. Mitä rutiininomaisempi työtehtävä on, sitä vähemmän on luonnollisia mahdollisuuksia luovuuteen. On ilmeistä, että luovuuden käyttö työelämässä ei ole kovin tehokkaasti käytetty voimavara. Lisäksi perinteisesti ja osin nykyäänkin työskentely tapahtuu ohjesäätöjen ja tiukan valvonnan alaisena, jolloin on jo ennakkoon ajateltu, että luovuutta ei tule liiemmälti käyttää. Tosiasiassa luovuus on työelämässä erittäin merkittävä tuottavuutta nostava tekijä. Yleensä luovuus jää piiloon, siten että yritys lepää joidenkin luovien ja uutterien henkilöiden varassa, nämä pelastajat kantavat usein suuren osan koko yrityksen tuottavuustuloskuormasta.

Luovuuden katsotaan liittyvän oleellisesti myös tieteeseen. Tosiasiassa tämä ei ole itsestään selvää, vaikka perinteisesti tieteen katsotaan tuottavan uusia tutkimustuloksia, tämä ei ole yksiselitteinen kuva tiedeyhteisöstä. Prosessorien ja tutkijoiden tehtävänä on varsinaisen tieteen tekemisen lisäksi mm. opetus ja erilaiset hallinnolliset tehtävät. Lisäksi ei ole itsestään selvää, että varsinainen tieteellinen työ olisi aina luovaa. Kilpailu tiedemiesten ja tiedeyhteisöjen kesken on kovaa ja jotkut muuta asiat kuin luovat ratkaisut voivat ajoittain saada päähuomion.

Luovuus on oleellisesti, selviytymiseen, kehittymiseen ja mm. tuottavuuden parantamiseen liittyvä asia. Se miten selviydymme erilaisista ongelmatilanteista, miten keksimme uusia ratkaisuja eri toimintaympäristöissä, miten saamme saman tuotoksen aikaan vähemmillä resursseja, nämä ovat luovia tekoja edellyttäviä ongelmanratkaisutarpeita. Tuottavuutta parantamalla saamme aikaan vähemmällä enemmän. Kaikki luovat teot eivät liity ainakaan näennäisesti tuottavuuden parantamiseen, kehittymiseen tai edes muutokseen. Uusia tuotteita tai kulutustottumuksia luomalla ei välttämättä aina kehitytä, vaikka niiden aikaansaaminen edellyttäisi luovaa panosta. Taiteen luomisessa ei välttämättä tapahdu kuin muutos jossakin suhteessa. Luova teko on kuitenkin aina tyypillisesti jollakin tavoin asioiden muuttamista ja vielä siten että kyse on merkittävästä muutoksesta.