10.3.1. Wolfgang Amadeus Mozart      Home

Wolfgang Amadeus Mozart on yksi kuuluisimmista lapsineroista. Sen lisäksi, että hän oli lapsinero, hänestä tuli myös yksi merkittävimmistä säveltäjistä musiikin historiassa. Amadeuksen tuotanto oli laaja, hän ei keskittynyt pelkästään yhteen musiikinlajiin, kuten useimmat muut. Mozartin säveltämät mestarilliset teokset edustavat hyvin monia musiikin muotoja, kuten sinfonioita, konserttoja, kvartettoja, messuja ja oopperoita. Vaikka Mozart oli lapsinero erityisesti pianon soittajana, hän aloitti myös säveltämisen jo nuorena, noin kuusi vuotiaana ja sävelsi ensimmäiset pianokonsertot jo 11 vuotiaana, niin mitä myöhempi on sävellyksen syntyhetki, sitä taidokkaampi se on. Mozart eli koko elämänsä taloudellisessa ahdingossa eikä saavuttanut omana aikaan yleistä suosiota. Mozart kuoli nuorena 35 vuotiaana taloudellisten ahdinkojen ja sairauksien murtamana.

Wolfgang Amadeus Mozart syntyi Salzburgissa 27.1.1756. Hän oli perheen seitsemäs lapsi ja hänen isänsä Leopold Mozart oli tunnettu muusikko. Leopold tuntuu päättäneen jo Wolfgangin syntymähetkellä, että hänen pojastaan tulisi muusikko, ja ilmaisi vakaan aikomuksensa tehdä kaiken minkä voi, jotta hänen tavoitteensa toteutuisi.

Leopold alkoi opettaa lapsilleen musiikkia niin pian kun he osasivat kävellä ja puhua. Wolfgangin isosisko Nannerl oli viisi vuotta häntä vanhempi, Leopold antoi Nennerlille musiikkitunteja ja sen myötä myös Wolfgang eli jo syntymästään täysin musiikin ympäröimänä. Wolfgang istuu tuntikausia kuuntelemassa ja oppimassa. Kun Wolfgang oli neljä vuotias, aloitti hänen isänsä musiikkitunnit hänelle. Saman vuonna poika tapaili jo omia sävellyksiään koskettimilla. Wolfgangin musiikillinen lahjakkuus ilmeni heti. Mozartien perheessä musiikki hallitsi yksinvaltiattaren tavoin. Aamusta iltaan asteikkoja ja harjoituksia, joilla notkistettiin sormia; inspiraatioita ja sävellyksiä.

Kuusi vuotiaana Leopold vie Wofgangin ensimmäiselle konserttikiertueelle siskonsa kanssa. Ihmelapsen taidot tunnistetaan ja he kohtaavat kaikkialla ihastusta taituruudellaan ja virkeydellään. Wofgang säveltää ensimmäisen varsinaisen sävellyksensä G-duuri menuetti (KV 1). Tästä eteenpäin Wolfgangin elämä on jatkuvaa kiertämistä ja sen ohessa säveltämistä, kaikki tapahtuu isä Lepoldin ohjaaman pikkusiskon Nannerlin kanssa. Menestys ja suosio vaihtelevat, mutta pienten lasten soittotaidot herättävät kaikkialla pääosin ihastusta ja ihmetystä.

Kahdeksan vuotiaana Wolfgang tutustuu J.S. Bachin nuorinpaan poikaan Johan Cristian Bachiin, josta tulee hänen ystävänsä ja neuvonantajansa. Bach oli tuolloin 30 vuotias. Kymmenvuotiaana Wolfgangin maine säveltäjänä ohittaa hänen maineensa virtuoosina. Yksitoistavuotiaana Wolfgang säveltää ensimmäiset pianokonserttonsa. Wolfgang osoittautuu nopeaksi ja tuotteliaaksi säveltäjäksi, joka käyttää joustavaksi hyväkseen tuon ajan sävellyksiä ja sävellystyylejä. Selviä vaikuttajia ovat mm. J.S.Bach, Händel ja Haydn. Wolfgang matkustaa isänsä kanssa eri puolilla keskeistä Eurooppaa Wien, Munchen, Frankfurt, Bryssel, Pariisi, Italia, Lontoo jne. Kaksikymmentäyksivuotiaaksi asti Wolfgang kulkee kiertueilla pelkästään isänsä kanssa ja tämän ohjaamana. Tämän jälkeen Wolfgang jatkaa uraansa pääosin omin voimin.

Wolfgang menee naimisiin Konstanze Weberin kanssa. Lähes koko Wolfgangin loppu elämä on yhtä matkustelua, jossa hän pyrkii hankkimaan elatusta perheelleen konsertoimalla ja säveltämällä. Sävellyksistä on suuri osa tilaussävellyksiä, jolla Wolfgang pyrkii hankkimaan perheelleen elatusta. Perheelle syntyy yhteensä kuusi lasta, joista moni kuolee ja ensimmäisinä elinvuosinaan. Wolfgangin menestys säveltäjänä tuolloin on hyvin vaihtelevaa, aika ajoin hän saa tunnustusta, mutta useimmiten suosio on vähäistä. Ehkä suurimmat suosiot tulevat Prahasta, jossa Wolfgangin säveltämä ooppera Figaron häät saa heti suosiota, kun se muualla otetaan vastaan vaisusti. Rahapula vaivaa jatkuvasti ja Wolfgang tarttuu lähes kaikkiin tarjottaviin tilaustöihin, elämä on kuitenkin vaihtelevaa masennus- ja sairauskaudet vaihtelevat tiiviiden luovien sävellyskausien kanssa. Elinaikanaan Wolfgang ei saa säveltäjänä riittävästi ymmärrystä ja hyväksyntää, näin jatkuva rahapula vaivaa, sairaus vie viimein voiton ja Wolfgang kuolee 35 vuotiaana 5.12.1791. Viimeisinä töinään jo sairauden aikana Wolfgang sävelsi oopperan Taikahuilu ja kuolinmessun Requiemin, joka jäi osin kesken. Wolfgangin viimeisiä päiviä kuvataan seuraavasti ’mutta hän ei elä enää kuin Taikahuilua ja puolisoaan varten, kaikki muu on kurjuutta. Hänen heikko terveytensä tekee hänet yhä uupuneemmaksi, rahahuolet ahdistavat häntä. Hän syö vuoroin eri ystäviensä luona vähentääkseen vielä lisää menojaan, ja säveltää kaiken aikaa Taikahuilua, ellei hän kirjoita puolisolleen kirjettä. Mutta pieni mies, jota hänen aikalaisensa väheksyivät ja jonka he hylkäsivät, ei olisi ollut Mozart, ellei hän olisi pysynyt viimeiseen asti, samoin kuin hänen musiikkinsa, hellänä, humaanina, hilpeänä ja traagisena yhtä aikaa’.

Wolfgangin säveltäjänura oli kaiken kaikkiaan uskomattoman tuottelias hän sävelsi mm. maailmankuulut oopperat Figaron Häät, Cosi Fan Tutte, Don Giovanni, Taikahuilu yli 40 sinfoniaa sekä lukuisan joukon konserttoja, kvartettoja ja messuja.

Mozart on kahdella tavalla tunnettu ja kuuluisa. Hän tuli lapsena tunnetuksi lapsinerona äärimmäisen taitavana muusikkona, joka soitti eri instrumentteja virtuoosimaisesti. Hän taisi monenlaisia temppuja, kykeni soittamaan sokkona tai huivin läpi matkia soittoa ja improvisoida eri tavoin, hänen sävelkorvansa oli erehtymätön. Toisaalta Mozart oli erittäin tuottelias säveltäjä, jonka tuotanto on loistelias. Vaikka Mozart ei saanut elinaikanaan enemmälti tunnustusta säveltäjä, tunnustetaan hänen tänä päivänä ehdottomaksi mestariksi ja hänen teoksiaan esitetään jatkuvasti ympäri maailmaa. Mozartin säveltäjänura oli tuottelias, vaikka hän kuoli ja 35 vuotiaana, missä iässä monet vasta aloittavat säveltämisen.

Mozart oli ainutlaatuinen musikaalinen lahjakkuus se on selvää. Hänen koko elämänsä täytti musiikki, niinpä on vaikea saada selvää Mozartin muusta mahdollisesta lahjakkuudesta tai kykyrakenteesta. Mozart oli klassinen lapsinero, oikeastaan koko lapsineron käsite ikään kuin viittaa häneen. Hän oli lapsinerona tyypillinen myös siinä mielessä, että lapsi ei voi olla nero ilman ympäristön voimakasta vaikutusta. Toisaalta Mozart eroaa lapsinerona monesta siinä, että hän osoittautui neroksi myös aikuisella iällä, kun monen muun lapsen ’nerous’ tasaantuu aikuisena ja nerous osoittautuu vain hyvin harjoitelluksi lahjakkuudeksi, usein vanhempien tai muiden aikuisten tiukan harjoittamisen tuloksena.

Mozartin lapsinerouden ilmeinen taustavaikuttaja, hänen poikkeuksellisen lahjakkuuden lisäksi oli hänen isänsä Leopold, jonka ’säälimättömässä’ musiikkikoulussa Wolfgang vietti 21 ensimmäistä vuottaan. Ilman Leopoldia Wolfgangin elämä olisi luonnollisesti ollut toisenlainen. Virtuoosimaisessa muusikon taituruudessa ei tarvitse kuitenkaan välttämättä osoittaa erityistä luovuutta. Niin sanottu absoluuttinen sävelkorva ja musiikillinen lahjakkuus yleensä eivät ole luovuutta, vaikka ne antavat luonnollisesti hyvän pohja, jos luovuutta aiotaan harjoittaa musiikin saralla. Mozart aloitti kuitenkin säveltämisen jo hyvin nuorena. Vaikka muusikkoudessa ei olisi välttämättä vielä luovuutta, liittyy Mozartin varhaisiin vuosiin paljon sellaista, mikä luo selkeää pohjaa luovuuden mahdollisuudelle. Lähes pelkästään musiikin ympärille eristäytynyt elämä, musiikkipedagogi-isän jatkuvassa valvonnassa, luo vahvan motiivin ja täydellisen perehtyneisyyden musiikkiin ja sen tekemiseen, säveltämiseen. Tietynlainen eristäytyneisyys ja keskittyminen pelkästään musiikkiin luo riippumattomuutta muusta elämästä. Vaikka Mozart käytti luonnollisesti vaikuttajinaan tuon ajan säveltäjiä kuten Händeliä ja Haydnia ja monet työt olivat tilaustöitä, mikä saattoi jollakin tavalla rajata työn tulosta, antoi tuo riippumattomuus vapaita mahdollisuuksia, Mozart ei ollut minkään koulukunnan uhri, vaikutuksena tästä oli osittain se, että hän ei myöskään saanut arvostusta omana aikanaan.

Mozartin työhön ja elämään on liitetty myös myyttejä, joita hän myös osittain itse on aikaansaanut kirjeillään, hän on kirjoittanut kirjeissään mm. että inspiraation hetkellä kokonainen sinfonia alkoi soida hänen mielessään ja ‘sävelmät kasvoivat päässäni yhtä helposti kuin vain toivoisin niin käyvän. Mistä ja miten ne tulivat? En tiennyt eikä minulla ollut mitään sen kanssa tekemistä’. Näin käynnistyy legendan synty, Mozartin kirjeiden tarkempi lukeminen kuitenkin osoittaa myös jotakin muuta. Toisaalla hän kirjoittaa, että hänen mieleensä tuli lähinnä sävelmän pätkiä, ei kokonaisia sinfonioita. Mozart kirjoitti todellisuudessa, että nuotit muuttuivat sävelkuviksi hänen mielessään, hän johdatteli mielessään sävelmiä uusiin kuvioihin. Kun hänellä oli mielessäni teema, toinen teema tuli mieleen ja hän yhdistelin ne sopivalla jatkumolla. Mozart oli toki poikkeuksellinen lahjakkuus siinä, että hän pystyi mielessään kasvattamaan sävelmiä hyvinkin pitkälle. Mutta muussa suhteessa hänen metodinsa olivat konventionaalisia. Vuosia kestänyt musiikin kanssa toimiminen antoivat Mozartille rikkaan maisemallisen teemoja ja muistoja, joilla pelata.

Mozartin tuotannon kannalta oli oleellista myös koko hänen elämäntilanteensa. Hän eli jatkuvissa taloudellisissa vaikeuksissa ja hänellä oli perhe elätettävänään. Säveltämällä ja kiertämällä konsertoimassa hän kykeni pieniin ansioihin, joilla hän kykeni elättämään perheensä, milloinkaan hän ei päässyt rikkauden makuun, mikä olisi mahdollistanut levon tai joutilaisuuden, hänen elämänsä pakotti hänet jatkuvaan musiikin tuottamiseen, hän oli näin motivoitunut. Musiikin tuottamisen välissä oli sairauskausia ja masennusta. Elämänkerroissa kuvaillaan tuotantovaiheita runollisesti, että ’jälleen hänet valtasi luomispuuska, kuin taivaan lahjana’, kun kyse on vain kyvystä ryhtyä arkipäiväiseen työhön tauon jälkeen.

’Rakastatteko minua, rakastatteko minua todella?’ – tätä Mozartin sanotaan kysyneen lakkaamatta koko elämänsä ajan.