Mietteitä luovuudesta, ajattelusta, ihmisestä ja elämästä


 

Ajattelusta

 

Ajattelemme kielen avulla.

Ajatus ei ole merkkejä, mutta se tulee kääntää merkeiksi jos sen ilmaisee.

Merkin sisältö ei ole merkeissä, vaan käsitteessä johon se viittaa.

Käsitteet eivät ole ajatuksen välineitä, vaan käsitteitä, joihin merkit viittaavat.

Kun välitämme ajatuksen toiselle, muunnamme sen merkeiksi, jotka toinen kääntää käsitteiksi.

Käsitteet ovat yhteisesti hyväksyityneitä abstrakteja joukkoja, joihin merkit viittaavat.

Kun ajattelen merkeillä, käsitteillä ja assosiaatioilla, en voi koskaan ilmaista täsmällisesti niitä toiselle, koska en voi välittää assosiaatioita, 

enkä minun käsitteitäni.

Kun ajattelen merkeillä, käsitteillä ja assosiaatioilla, en voi koskaan ilmasta itselleni, mitä

ajattelen, koska jokainen assosiaatio on eri ja jokainen käsite on sellainen, että sitä ei voi ilmaista,

yritän vain kokea sen mitä ajattelen ja ottaa siitä opiksi.

Kun kommunikoimme keskenämme, voimme välittää vain merkkejä ja käsitteitä; ja

käsitteistä meillä on aina eri käsitys, siksi emme koskaan voi puhua suoraan toiselle, vaan puhumme toisen ohi ja ymmärrämme toisen puheesta vain

sen minkä haluamme ja kykenemme.

Kun puhumme maailmasta, puhumme siitä merkeillä ja käsitteillä.

Käsitteet ovat abstraktioita.

Kun puhumme maailmasta, puhumme maailman abstraktiosta.

Kun puhumme maailmasta keskenämme, välitämme abstraktioita toisillemme ja ymmärrämme ne aina omalla tavallamme.

Käsityksemme maailmasta on joukko abstraktioita, joihin merkit viittaavat ja aina eri ihmisten samat merkit eivät viittaa samoihin abstraktioihin,

 käsityksemme maailmasta, on kunkin puhujan käsitys.

Kaikki ajatukset syntyvät toisista ajatuksista, ajatukset ovat verkosto.

Ajatus ei ole koskaan valmis.

Lause ei ole koskaan valmis.

Kirja ei ole koskaan valmis.

Vain rajoittunut voi uskoa saaneensa jotakin valmiiksi.

 

 

Luovuudesta

 

Luovuus on kyky  tuottaa tarkoituksellisesti jotakin merkittävästi uutta tai ainutlaatuista.

Luovuus on tarkoituksellista, sattuma ei ole luovuutta.

Vain merkittävästi uutta tai ainutlaatuista tuottava teko on luova.

Kaikki teot eivät ole luovia.

Luovuus ei ole teko, sitä toteutetaan tekoina.

Luovuus on kyky.

Teko on teko, voin tehdä älykkään tai luovan teon tai jotakin muuta.

Kykynä luovuus on älykkyyden kaltainen.

Luovuus ei ole lahja, se ei tule geeneissä.

Luovuus on ihmisen tahtomalla aikaansaatu ominaisuuksien joukko, joka ilmenee kykynä.

Luovuutta voi kehittää.

Luovuutta tulee ylläpitää, valmentaa, jotta se säilyisi.

Luovuus ei ole mystistä.

Luovuus ei ole inspiraatiota.

Luovuus on ennakkoluulotonta, kovaa työtä.

Luova teko ilmenee prosessina.

Luovuus ei ole prosessi, kaikki teot ovat prosesseja.

Mikä tahansa teko on aina prosessi, sillä on prosessin vaiheet.

Ihmisen tulee rakentaa itsensä luovuuteen, luovaksi.

Luovuus on mahdollisuus, luovan ei tarvitse luoda mitään.

Luovuus on kaiken muutoksen edellytys.

Ilman luovuutta ei mikään muutu.

Ilman luovuutta ei mikään kehity.

Ilman luovuutta ei mitään merkittävää tapahdu.

Ilman luovuutta ei mitään olisi.

Luovuutta on aina ja kaikkialla, sen määrä ja aste vaihtelevat.

Luovuus on ihmisen ominaisuus, sen aste ihmisessä vain vaihtelee.

Luovuus on käsitteenmuodostusta.

Luovuus on kuin älykkyys, emme sano, että henkilö on prosessi tai teko, jos hän on luova.

Luovuus ei ole satunnaista, mutta sattuma voi auttaa ahkeraa puurtajaa.

Luovuus on kyky aikaansaada jotakin uutta, sen ei tarvitse aina toteutua.

Luovuus on valmiutta luovuuteen, mahdollisuus tehdä uusi merkittävä teko.

Luovuus ei ole aivojen oikeanpuolista käyttöä.

Kun avaamme aivot, emme löydä sieltä mitään kirjoitettuna.

Hulluus ei tee luovuutta, hulluus minimoi näköalaa.

Luovuus on avarakatseisuutta.

Viina ei tee luovuutta, se lamauttaa.

Luovaa hetkeä, oivallusta, emme osaa selittää.

Luovuuden sydän asuu ennakkoluulottomuudessa.

Luovuuden sydän asuu rohkeudessa.

Luovuuden sydän asuu intohimossa.

Luovuus on rohkeutta, se karttaa arkuutta.

Luovuus on rehellisyyttä, myös itselleen.

Luovuus on kyky nähdä olennainen, kyky nähdä se mikä näkyy, mutta mitä muut eivät näe.

Luovuutta on kulkea sitä polkua, mitä muut eivät kulje, katsoa siihen huoneeseen, mihin muut eivät katso.

Luovuus on pitkämielisyyttä, vaatii pitemmän polun tuottaa yksi hyvä idea kuin tuhat yhdentekevää.

Luovuus on kyky laskea yksi siirto enemmän.

Luovuus vaatii aikaa, mahdollisuuden.

Luovuus vaatii pitkämielisyyttä.

Jos tavoittelee mahdottomia ja pitää siitä kiinni, voi saavuttaa jotakin.

Jos ei tavoittele mahdottomia, ei voi saavuttaa mitään merkittävää.

Luovuus on tahtoa.

Luovuus ei ole vain taiteilijoiden omaisuutta.

Luovuus joukon johtajana ei vie minnekään.

Luovuus on uinuva kyky.

Luovuus on asenne.

Luovuus ei ole konservatiivisuutta, konservatiivisuus ei mahdollista luovuutta.

Luovuus ei ole aivojen oikeassa lohkossa, jos avaamme aivot, emme löydä sieltä mitään (kirjoitettuna).

Luovuudesta näkyy aivoissa vain sen varjo.

Luovuus ei synny kaaoksesta eikä ennalta arvaamatta, se voi syntyä kaaoksen kautta, mutta kaikki syntyy luovan ihmisentahdon kautta.

Luovuus ei ole intuitiota, mutta uuttera luova ihminen aavistaa paljon.

Sanotaan, että alkoholin käyttö lisää luovuutta, tosiasiassa se invalidisoi ihmistä, myös luovuuden suhteen.

Jos pystymme joskus kääntämään psykologian neurotieteen termeille ja päinvastoin ja sitten poistamme psykologian, emme tiedä mitä on pelko, meillä on vain kaava vailla tulkintaa.

Neurotiede ei korvaa psykologiaa luovuuden selittämisessä.

Liike ei ole käyttäytymistä, käyttäytymistä on se, kun joku saa tahdollaan aikaan liikkeen.

Ei ole olemassa kaoottista tietoa, kaoottinen tieto on vain joukko merkkejä, vailla

tulkintaa.

Tosi mies tekee niin kuin käsketään, luova henkilö ajattelee itse.

Luovuus on vapauttaa toteuttaa ajatuksiaan, armeijassa on luovuus kielletty.

Taiteilija ei tule taiteilijaksi luovuuden takia vaan taiteen takia.

Taiteiden lisääminen opetuksessa ei lisää luovuutta, vaan taidetta, luovuutta lisää kyky ajatella itse.

Kyky musiikin kuunteluun vaatii luovuutta, musiikin kuuntelu on luomista.

Luovuutta on se, mikä on yksinkertaisinta, mikä on aitoa..

Luovuutta ei aiheuta aivojen sattumageneraattori, vaan ihmisen tahto.

Laiska kieltää luovuutensa.

Luovuus ei ole inspiraatiota, vaan raakaa työtä.

Ajattelu, sisäinen puhe ja alitajuinen muistista palautuminen saa aikaan ‘irrationaalisen’ ahaa-vaikutelman, jonka jotkut ymmärtävät mystiikaksi.

Sanotaan, että psyykkinen taantuminen lapsuuden mielikuviin, vapauttaa luovuuden, se ei sitä tee,

vaan astuminen lapsen asennetasolle, vapaaksi tarkkailijaksi.

Sanotaan, että tietoa ja loogisuutta korostava koulukasvatus laiminlyö luovuuden kasvatuksen, ne eivät sitä tee vaan epäilyn kylvämisen puute.

Epäilyn kylvämisen puute, on puute luovuudessa.

Voimme kehittää luovuuttamme, koska voimme tulla rohkeammiksi ja itsenäisemmiksi.

Inspiraatio ei tule lahjana ulkopuolelta, vaan ihmisestä itsestään.

Ajatukset ovat usein luovempia, kuin teot, teko vaatii rohkeutta.

Luovuudessa on tärkeintä oikeat kysymykset, eivät vastaukset.

Luovuus ei ole ihmettä, se on maalaisjärjellä tajuamista, rehellisyyttä.

Lapsi on tabula rasa, hän näkee maailman sellaisena kun se on, hän ei näe maailmassa sitä, mitä olemme itse sinne mielessämme lisänneet.

Lapsi on tabula rasa, hän näkee maailman sellaisena kun se on, tätä sanotaan luovuudeksi.

Luovuutta on uskallus käyttää niitä ajatuksia, jotka tulevat mielen takaa.

Luovuutta ei voi eristää yhtenä ominaisuutena.

Ihmisen normaali turvajärjestelmä vastustaa taipumuksellisesti uutta, luovaa, jotta maailma ei järkkyisi.

Muutos käytöksessä voi syntyä ainoastaan muutoksessa ajattelutavassa.

Hyppäys tuntemattomaan ei-rationaalisuuteen, ei tee luovuutta, vaan johtaa sattumaan.

Luova kiinnittää huomion joka asiaan.

Luova ei jätä huomiota toissijaiseen.

Myytti luovuuden mystisyydestä, on tieto ihmisen havaintokyvyn puutteesta.

Luovaa kiinnostaa asiaankuulumaton.

Luovuus tahdonalaisena ja tietoisena toimintana edellyttää, että ihminen toimii tahtonsa mukaisesti.

Erilaisuus hävettää ja poikkeavuus pelottaa.

Kun tarkastelet vain omaa napaa, pysyt tutussa ja turvallisessa.

Ihminen huomioi, valikoi ja tallentaa huolellisesti mieluiten vain kaiken sen, mikä vahvistaa hänen entistä tapaansa ajatella.

Luova hetki tapahtuu, kun kaikki on valmista siihen.

Luovuus on kielen rakentamista.

Rutiinit tappavat ideat.

Luovuus on kuin urheilijan kunto, sitä on treenattava.

 

 

 

Kielestä ja ajattelusta

 

Logiikka edeltää kieltä.

Logiikka on ajattelun ja kielen testi, jos ajattelu tai kieli ei ole loogista se ei läpäise testiä, se ei ole ajattelua tai kieltä.

Kaikki merkityksellinen ajattelu tapahtuu kielen avulla.

Kielen rikkaus on ajattelun rikkautta.

Sanan sisältö on sen merkitys, ilman merkitystä sana on äänne.

Ajatus on yleistys.

Ajatus vailla mieltä, on ajatus kuvitellusta todellisuudesta.

Ajattelu ei vaadi kieltä, mutta kieli vaatii ajattelua.

Sana on käsitteen symboli.

Käsite on ajatteluakti.

Käsitteenmuodostus on luova prosessi.

Ajattelu on sisäistä puhetta.

Kirjoitettu kieli on sisäisen puheen käännös.

Sisäisen puheen ja kirjoitetun kielen kieliopit poikkeavat toisistaan, emme selosta itsellemme mistä

on kysymys, kun ajattelemme jotakin.

Jos puhuisimme ajatuksemme ääneen, siitä ei saisi kukaan selvää, emmekä me sitä myöhemmin kuultuna itsekään sitä ymmärtäisi.

Kun kirjoitamme, tiedämme mitä kirjoitamme, mutta kun ajattelemme, emme välttämättä tiedä mitä ajattelemme.

Kun ajattelemme, käytämme sanoja, kun ajattelemme käytämme kaikkea sitä mitä olemme kerran lukeneet.

Kun ajattelemme käytämme merkityksiä, jos haluamme selvittää ajatuksemme toiselle, tarvitsemme tulkin, koska ajatuksemme on käännettävä toiselle kielelle.

Kun ajattelemme, käytämme sanoja, kun ilmaisemme ajatuksemme käytämme sanoja, mutta noihin

sanoihin ei mahdu kuin hitunen siitä mitä ajattelemme.

Lauseen sisältö ei ole sen merkitys, lauseen merkitys on kaikille eri, jokainen tulkitsee sen

omasta näkökulmastaan, näin on aina.

Lause liittyy aina muihin sanomattomiin lauseisiin ja me tulkitsemme ne aina niin, kuin me kukin ne tulkitsemme.

Jos aiomme puhua, on kielemme muutettava kuulijan tasolle.

Ajatus ilman sanaa ei ole ajatus, jonka voisi ilmaista.

Teoreettisen kielen oppiminen on toisen kielen oppimista.

Toisen luonnollisen kielen oppimista on vain sen oppimista, minkä jo osaamme.

Monien kielten taito ei ole rikkautta, koska sen saaminen, mikä sinulla jo on, ei lisää mitään

Kahden kielen taito on kyky sanoa sama asia kahdella tavalla.

Puhekieli on monimutkaisempana hitaampaa kuin sisäinen puhe, siksi ajattelu on paljon helpompaa kuin puhuminen.

Paljon ajattelevalle puhuminen on raskasta.

 

 

 

Aivoista

 

Aivot ovat ihmisen pään sisällä.

Myös useimmilla eläimillä on aivot.

Aivoillamme ajattelemme ja tiedostamme maailmaa.

Muistikuvamme sijaitsevat aivoissamme.

Näemme ajattelemalla aivoillamme.

Kuulemme musiikkia ajattelemalla aivoillamme.

Näemme unia ajattelemalla alitajuisesti aivoillamme.

Tunnemme aivoillamme.

Vihaamme aivoillamme.

Rakastamme aivoillamme.

Seksuaalisuus on aivoissa.

Sydän on aivoissa.

Kaikki tiet vievät aivoihin.

Emme koe mitään ilman aivoja.

Olemme aivojemme vankeja.

Tietomme rakentuu aivoihimme.

Sanamme rakentuu aivoihimme.

Kielemme rakentuu aivoihimme.

Käytämme aivojamme, aivomme eivät käytä meitä.

Aina emme hallitse aivojamme.

Kaikki tapahtuu kielemme ja muistikuviemme verkon avulla.

Kun ajattelemme käytämme kieltä ja muistikuviamme.

Kun muistamme käytämme kieltä.

Kielen käyttö perustuu logiikkaan.

Logiikan mukaan käytämme samoja merkkejä ja merkityksiä samoista asioista.

Logiikka mahdollistaa ajattelun.

Aivomme ovat työkalumme.

Aivomme ovat tietokoneemme, jonne tallennamme kaikki, mitä käytämme ajattelussa.

Emme voi selittää käyttäytymistämme tutkimalla aivoja, koska siellä näkyy vain tiedon ja muistikuvien

jälkiä ei itse asiaa.

Aivojen ajattelun jäljet ovat samanaikaisia, mutta eivät samoja kuin ajattelumme.

Voimme rakentaa ajattelustamme mallin aivojen toiminnan avulla, mutta se ei ole ajattelua, vaan malli

ajattelusta.

Ilman tulkintaa, malli ei ole mitään.

Malli vaatii tulkinnan, eli ajattelun.

Ajattelumme tapahtuu aivoissa, emme löydä kuitenkaan aivoja tutkimalla ajatuksiamme.

Aivoissamme on ajatuksiemme kuvat, jäljet, siellä ei ole itse ajatuksia.

Kun tutkimme tekoihin liittyviä aivoissa tapahtuvia reaktioita, näemme, että kun teemme jotakin, jossakin kohtaa aivoissa tapahtuu jotakin, näin on aina.

Tutkimalla aivoja, emme löydä ajatustemme sisältöä, vaan löydämme, miten aivot toimivat, kun ajattelemme.

Tutkimalla aivoja, emme löydä miten ajattelemme, vaan miten aivomme toimivat.

Tutkimalla aivojamme, löydämme mitä tapahtuu aivoissamme, kun ajattelemme, mutta emme löydä ajatuksiamme tai sitä mitä ajattelemme.

Aivoissa on paljon osastoja ja lokeroita, näin me olemme määritelleet ja ne pelaavat yhteispeliä.

Mielemme on kokonaisuus, verkosto, se käyttää aivoja kiitoratanaan ja satamanaan.

Aivot ovat kuin maa ja multa, jossa kasvit, ajatukset kukoistavat.

Jos puutarhaa ei viljele, se lakastuu, jos aivoja ei käytä ne näivettyvät.

Sade puutarhalle, on kuin matka tuntemattomaan maahan aivoille.

Komposti puutarhalle, on kuin Kafkan luku aivoille.

 

  

 

Muistista

 

Muistaminen on päättelyä.

Emme voi muistaa tapahtumaa, koska en voi elää sitä uudelleen; yritän vain päätellä, mitä tapahtui,

niistä kuvista, jotka muistan.

Emme muista tapahtumaa sellaisena, kun se on tapahtunut, vaan sellaisena kun koimme tapahtuman ja mitä siitä muistamme.

Koska emme muista kaikkea mitä tapahtui, lisäämme tarpeellisen, jotta voimme muistaa jotakin järkevää.

Emme muista jotakin valmiina, vaan päättelemme sen siitä, mitä kaivamme muististamme.

Hyvällä päättelijällä on hyvä muisti.

Muistaminen on ajattelua.

Muistaminen on peilikuva muistiin panemisesta.

Kun muistan, tarraan ensin tuttuihin asioihin, tämän jälkeen muistin sisältö ikäänkuin pulppuaa esille.

Emme hae muististamme valmiita kuvia tai tarinoita, vaan päättelemme ja rakennamme ne eri osista.

Muisti pitää sisällään koko ihmisen oppimisverkoston.

Viisaalla on hyvä muisti.

Muistissamme on myös tarrakuvia ja impressionistisia kuvia, käytämme myös niitä, kun päättelemme, mitä muistamme, mitä kaivamme muististamme.

En muista nimeä, jos en laita sitä muistiin, en muista numeroita, jos en laita niitä muistiin, muistiin-

laittaminen on aktiivinen tapahtuma.

Ihmisen muisti ei ole hyvä tai huono, ihminen vain käyttää muistiaan niin ja näin, tiedostaen tai tiedostamattaan.

Ihminen muistaa mielellään parhaiten ne asiat, jotka ovat hänelle edullisia.

Optimisti muistaa vain itselleen edulliset asiat ja epäedullisetkin hän kääntää edukseen

muistamalla ne edullisesti.

Jäämme usein toistamaan mielessämme meitä harmittavia ikäviä asioita, toistaminen

polttaa ne muistiin, emmekä pääse niistä eroon yölläkään, mutta aika parantaa haavat, myös

muistista.

Muistaminen liittyy muuhun lahjakkuuteen, mitä lahjakkaampi olen sitä paremmin muistan.

Ihmiselle tärkeät ja merkittävät tapahtumat jäävät muistiin, ne poltetaan sinne polttoraudalla.

Jokainen kokemus jättää muistiin erilaisen jäljen.

Jokainen kokemus jättää muistiin eri vahvuisen jäljen.

Minulla on näkömuisti, kun palautan tapahtuman muistiin, en kuitenkaan näe sitä, kykenen vain palauttamaan sen muistiin.

En näe sisälleni, näköni suuntautuu minusta poispäin.

Muisti on verkosto, siellä on koko elämäni kokemukset verkostoituneina yhteen.

Minun ei tarvitse laittaa muistiin uudesta tapahtumasta niitä osia, jotka siellä jo ovat.

Muistaminen on aktiivista toimintaa, muistamme mitä haluamme, ja myös mikä on meille edullista.

Muisti ei ole yhtenäinen olio, ei minun tarvitse muistaa tarpeetonta jos keskityn olennaiseen.

Ei minun kannata muistaa harvoin tarvitsemaa nimeä tai numeroa, jos minulla on muistikirja.

Kannattaa laittaa muistiin vain se, mikä on hyödyksi.

Muistaminen on rohkeutta, uskalla muistaa.

Mitä enemmän koen, sitä enemmän muistan.

Mitä enemmän opin, sen paremmin muistan.

Muistiin laittaminen edellyttää kielen käyttöä, en voi muistaa aikaa, jolloin en osannut puhua.

Muistikilpailun voittaminen ei perustu hyvään muistiin, vaan opeteltuun hyvään muistamistekniikkaan, päättelyyn.

Viisas tietää muistavansa.

 

 

 

Kielestä

 

Kieli on symbolijärjestelmä, joka viittaa johonkin.

Kieli koostuu sanoista, jotka viittaavat asioihin, tapahtumiin ja ilmiöihin.

Logiikka edeltää kieltä.

Kieli on tapa ilmaista asia toiselle ja itselleen.

Sanat syntyvät kokemuksista.

Kokemuksen viittaavat yleistyksiin.

Yleistykset ovat sanojen ja lauseiden sisältö.

Sanat viittaavat yleistyksiin, ei maailmaan.

Kun havainnoimme maailmaa, tulkitsemme havainnon yleistyksillä ja kielemme verkostolla.

Emme näe suoraan maailmaan, koska näkeminen on ajattelua, joka edellyttää kieltä.

Kokemukset muodostavat verkoston, kieli on verkko.

Jos sana ei mahdu verkostoon, se ei kuulu sinne.

Kunkin sanojen ja kokemusten verkosto on hänen omansa, mutta ne ovat syntyneet tässä samassa maailmassa.

Kieli on ihmisellä kehittynyt viestintäjärjestelmäksi, jolla viestimme myös itsellemme.

Toisen kielen oppiminen on vain sen oppimista, minkä jo osaamme, toisella kielellä.

Sanotaan, että toisen kielen oppiminen on rikkautta, se on rikkautta vain jos siitä jotakin opimme.

Ihminen käyttää kolmea äidinkieltä, puhuttua kieltä, kirjoitettu kieltä ja ajattelun kieltä.

Ajattelun kieli on sisäistä puhetta.

Puhuttu kieli on julkista puhetta.

Kirjoitettu kieli on pohdittua puhetta.

Kun ajattelen, minun ei tarvitse käyttää äidinkieleni lauseen kaikkia sanoja ja kielioppia.

Ajattelu on ajatuksen nopeata.

Kun puhun en ehdi käyttää äidinkieleni kaikkia sanoja.

Kun kirjoitan käytän koko äidinkieltäni.

Puhuja joutuu huomioimaan kuuliansa, hän ei voi harvoin käyttää koko kielen rikkautta.

Kuulija alentaa puheen tasoa.

Kieli on kullakin kansalla omansa, ne eivät ole samanlaisia.

Toinen kieli kääntyy toiseen kieleen vain likiarvolla, tulkitsemalla.

Ajattelemme kielen avulla.

Muistamme kielen avulla.

Havaitsemme kielen avulla.

Mitä laajempi on kieleni verkosto, sitä enemmän havaitsen.

Havaitsemme saman asian eri lailla, koska kielemme on eri.

Mitä laajempi on kieleni verkosto, sitä paremmin ajattelen.

Viisaus perustuu ajattelun, kielen verkostoon.

Kieli nojaa kokemukseen.

Kirjallisuus luo kielen rikkautta.

Kielen rikkaus on mielen rikkaus.

 

 

 

Logiikasta

 

Logiikka on kieli päättelystä.

Logiikka antaa säännöt sille miten käytämme sanoja puhuessamme maailmasta.

Logiikka on säännöstö päättelyn kieliopista.

Logiikka on kaikkien kielien äiti.

Logiikka on meidän sopimaa.

Logiikka oli ennen meitä.

Logiikka antaa säännöt sille, miten meidän tulee koota ajatuksemme.

Logiikka on yksinkertaisin mahdollinen kieli.

Jos ajatuksemme on epälooginen, sillä ei ole mieltä.

Jos logiikka olisi väärää, korjaisimme logiikkamme heti.

Logiikka ei kerro mitään maailmasta, se on vain kieli.

Jos maailma on väärä, se ei ole logiikan vika.

Logiikka ei liity totuuteen.

Looginen lause on loogisesti tosi, ei muuta.

Se kiertääkö maa aurinkoa vai aurinko maata, ei ole logiikan asia.

Logiikalla tarkastamme vain ovatko lauseemme oikeita, mielekkäitä.

‘Maa kiertää aurinkoa’ ja ‘aurinko kiertää maata’ ovat molemmat loogisesti tosia lauseita.

Loogisesti tosi lause ei kerro mitään, se on vain tosi.

Jos kysymme ‘mitä tarkoittaa ‘maa kiertää aurinkoa’’ tai pyydämme vastausta lauseeseen

‘kiertääkö aurinko maata’, logiikka ei anna niihin vastausta.

Jos haluamme vastauksen kysymykseemme ‘mitä tarkoittaa ‘maa kiertää aurinkoa’’,

tarvitsemme liudan tieteellisiä todistuksia tai sitten terveen järjen mukaisen arkikielen selostuksen

ja meidän tulee uskoa siihen, että lause on järkevä tässä mielessä, se on ymmärryksen asia.

Jos haluamme vastauksen kysymykseen ‘kiertääkö aurinko maata’, tarvitsemme liudan tieteellisiä

todistuksia tai sitten terveen järjen mukaisen arkikielen selostuksen ja meidän tulee uskoa siihen,

se on uskon asia.

Ei pidä sotkea logiikkaa ja maailmaa.

Kolmiarvologiikassa, kolmas arvo ei viittaa maailmaan, vaan epämääräiseen käsitykseemme maailmasta. Ensimmäinen ja toinen arvo viittaavat teoreettiseen käsitykseemme maailmasta.

Logiikka edeltää kieltä.

Ei ole logiikan asia sanoa, mitkä asiat maailmassa vallitsevat.

Vaatii loogista päättelykykyä päätellä, kiertääkö maa aurinkoa vai aurinko maata. Se mitä tulkinoja lauseille ja termeille milloinkin annetaan ei ole logiikan asia, vaan esim. tieteen asia, se on se minkä tiede tuo mukanaan loogisten lauseiden sisällöksi. Ilman tätä lisäarvoa tieteellä ei olisi merkitystä.

Looginen ajattelu on eri asia kuin logiikka. Logiikka on ehdotonta, looginen ajattelu sietää virheitä.

Looginen ajattelu on luonnollisen kielen termi, se ei ole puhdasta logiikkaa.

Looginen ajattelu sisältää tulkintoja, logiikka ei.

 

 

 

Intuitiosta

 

Intuitio on aavistamista vailla tietoista päättelyä.

Intuitio ei tule tyhjästä, se tulee vain niin nopeasti, ettemme ehdi ja malta rakentaa päättelyä ensin.

Intuitio auttaa ahkeraa päämäärätietoista puurtajaa.

Jälkeenpäin voimme rakentaa selityksen intuition aikaansaamalle idealle.

Intuitio on rohkeutta päätellä ennen todistusta.

Intuitio nopeuttaa ajattelua.

Intuitio ei ole mystiikkaa.

Intuitio on alitajunnan ilmentymä.

Intuitio ei ole inspiraatiota.

Intuitio ei tule odottamalla, kuten ei inspiraatiokaan.

Intuitio auttaa, kun olemme tietämättämme oppineet jotakin, mitä emme ole vielä ymmärtäneet.

Intuitio ei ole logiikan vastaista.

Intuitio on päättelyä, logiikka ei.

Loogisella ajattelulla testaamme intuitiomme hyödyllisyyden.

Hyvä vaisto perustuu asiantuntemukseen ja perehtyneisyyteen, huono vaisto on arvausta.

 

 

 

Optimistista

 

Optimismi, toisin kuin realismi, on uskomista siihen, että asiat ovat paremmin kuin ovatkaan.

Optimisti uskoo, että asiat tulevat tapahtumaan paremmin kuin ne tulevat tapahtumaan.

Optimisti muistaa asiat itselleen edullisesti.

Optimisti ei muista huonoja asioita.

Optimisti muistaa parhaiten itselleen hyvät asiat.

Optimismin mielestä kaikki tulee onnistumaan.

Kun uskon, että kaikki onnistuu, näin myös usein tapahtuu, koska toimin kaikin tavoin onnistumisen puolesta, enkä epäröi.

Optimismia tarvitaan epävarmoilla vesillä.

Optimismi on tarpeetonta varmoilla vesillä.

Optimismi on uskomista siihenkin, mikä ei ole mahdollista.

Optimisti voi kääntää valheen totuudeksi.

Optimismia tarvitaan, kun ei tiedetä mikä on mahdollista.

Optimismi voittaa kun ei tiedetä, mikä on totta.

Optimismi asuu meissä kaikissa, meillä on taipumus muistaa asiat itsellemme edullisesti.

Optimismi auttaa yrittämään, ilman yrittämistä ei mitään tapahdu.

Optimismi tuo rohkeutta.

Optimismi estää pelkoa.

Optimismi on väärää luuloa, mutta usein oikeata.

 

 

 

Positiivisuudesta

 

Positiivisuus on myönteinen, innostava, aikaansaava voima.

Positiivisuus ei ole optimismia, mutta positiivikko voi olla optimisti.

Positiivisuus on myönteistä suhtautumista asioihin, positiivisen ihmisen ei tarvitse olla optimismi.

Optimismi näkee kaiken väärin, todellista parempana, positiivinen ihminen näkee, että kaikki

voisi olla paremmin.

Positiivikko nojaa kokemukseen ja tietää miten saadaan asiat luistamaan.

Postiivikko ei jää murehtimaan menneitä.

Positiivikko ei pelkää pahinta.

Positiivikko uskoo, että asiat menevät hyvin, jos ne ovat ennenkin menneet hyvin.

Positiivikko on lipun kantaja, hän johtaa joukkoja.

Negatiivikko ei vei minnekään, on turha mennä minnekään, kuin minnekään ei pääse.

Negatiivikko jää paikalleen, on turha mennä minnekään kun mitään ei ole.

Negatiivikko löytää vain luukun allaan, jonne voimme kaikki pudottautua.

Positiivisuus on välttämätöntä, että jotakin tapahtuisi, että jotain tehdään.

 

 

 

Lahjakkuudesta

 

Lahjakkuus on keskimääräistä parempaa ominaisuutta jossakin kyvyssä tai taidossa.

Sanotaan, että kaikki ovat lahjakkaita jossakin, tällöin tarkoitetaan, että yksilön ominaisuuksista

on joku tai jotkut muita ominaisuuksia parempia.

Se, että on lahjakas jossakin, ei tarkoita, että on lahjaton jossakin toisessa.

Harjoitus ei luo lahjakkuutta, vaan taitoa.

Harjoittelulla voi aina korvata lahjojen puutetta.

Kätevyys ei ole lahjakkuutta vaan harjoiteltua taitoa, lahjakkuus on paras apu tässäkin asiassa.

Kätevyys ei hylje huippulahjakasta vaan huippulahjakas hylkii helposti kätevyyden taitoa,

koska hänen kiinnostuksensa on muualla.

Lahjakas harjoitellut taituri on alansa mestari.

Jos olet melko lahjakas kaikessa ja jossakin erityislahjakas, saavutat yleensä parhaat tulokset.

Jos olet lahjakas monessa, et usein keskity mihinkään, eikä sinusta tule mestaria.

Ase voi laueta taitamattoman kädessä, älykkyys psykopaatissa laukaisee aseen.

Lahjaton ei näe lahjattomuuttaan.

Sokea ei näe omenaa, eikä lahjaton lahjakasta.

Kapeakatseinen ei näe metsää puilta, eikä likinäköinen näe metsän taakse.

Jos lahjasi eivät riitä, keskity yhteen, niin saavutat jotakin, jos lahjasi riittävät kaikkeen, näet paljon,

mutta et saavuta mitään.

 

 

 

Tunneälystä

 

Tunneälykäs tietää, mistä on kysymys.

Tunneälykäs tietää, mikä mättää.

Tunneälykäs arvaa muiden tilan kuten omansa.

Tunneälykäs osaa reagoida reaktioihin.

Tunneälykäs osaa ennakoida reaktiot.

Tunneäly on kykyä ymmärtää ihminen, hänen tunteensa ja hänen käyttäytymistapansa.

Tunneäly ei ole älykkyyttä sinänsä, mutta äly voi olla avuksi ihmisen tuntemisessa.

Tunneälyn perusominaisuus on empatia, kyky asettua toisen asemaan ja ymmärtää asiat toisen kokemalla tavalla.

 

 

 

Älykkyydestä

 

Älykkyys on sitä, mitä älykkyystestit mittaavat.

Älykkyys on taitamista miten.

Älykkyys ei ole tietämistä mitä.

Älykkyys on ymmärtämistä miksi.

Älykkyys on päättelykykyä.

Kaikkea lahjakkuutta emme sano älykkyydeksi, älykkyyden ei tarvitse olla korkein hyve.

Huippuälykkyys on kyky olla selvästi muita älykkäämpi.

Huippuälykkäitä on vähän, heidän on vaikea kohdata kaltaisiaan.

Ihmiset ovat älykkyydeltään keskinkertaisia.

Keskinkertaiset ovat onnellisimpia, sillä maailma on tehty heille

Kaikki rakentuu keskinkertaisuudelle.

Älykkyys ei takaa menestystä elämässä, eikä menestys elämässä edellytä älykkyyttä.

Kun sanomme, ettei älykkyys riitä menestykseen elämässä, ajattelemme että menestys elämässä on

kaikkein tärkeintä, mutta mitä on menestys elämässä?

Jokainen määrittää itse, mitä on menestys elämässä, sitä eivät muut tee.

Älykäs raivaa aina tiensä.

Älykäs selviytyy parhaiten, muttei kaikesta.

Älykäs vieraantuu aina.

Älykäs pettyy aina ihmiseen.

Huippuälykäs on sivullinen hän ei kuulu joukkoon.

Onnellisin on se, jonka äly yltää vain hieman yli keskinkertaisuuden.

Huippuälykäs on yhtä kaukana normaalista, kuin normaali debiilistä.

Älykkyys on vain ihmisen yksi ominaisuus, kyky.

Älykkyys on osa ihmisen lahjakkuudesta.

Kaikki olemme älykkäitä, mutta vain eri tavalla.

Älykkyys on suhteellista.

Älykkyyden status on niin korkea, että haluamme liittää sen kaikkiin ihmisten piirteisiin.

Jotta menestyisi työelämässä, voi puuttuvan älyn aina korvata epäpätevällä esimiehellä.

Esimies ei palkkaa alaisekseen itseään etevämpää.

Tekoäly eli älytekniikka ei ole älykkyyttä, vaan tekniikkaa.

Älykkyys ärsyttää.

Älykkyys on kuin peto, sitä ei siedetä naapurissa, mutta se on kunnioitettua, kaukana poissa.

 

 

 

Ennakkoluuloista

 

Ennakkoluulo on tarkkaan kiinnitettyä käsitystä asiasta, jota henkilö ei tunne.

Ennakkoluulo voi olla asian kannalta myönteistä tai kielteistä, meillä

on vain tapana puoltaa kielteistä luuloa.

Myönteistä ennakkoluuloa sanotaan haihatteluksi.

Ennakkoluulo on luovuuden suurin este, se estää jo alkuunsa sen mikä on tarkoitus saavuttaa.

Ennakkoluulo kalvaa mieltä kuin kateus.

Ennakkoluulo auttaa turvallisuuden tunnetta.

Ennakkoluulo on ihmisen perusselviytymiskeino.

Ennakkoluulo sisäänrakentuu ihmiseen.

Ennakkoluulo on pelon, kateuden ja vihan lähde.

Ennakkoluulo on pysähtyneisyyden ja passiivisuuden lähde.

Ennakkoluulo on muutosvastarinta.

Ennakkoluulo on luovuuden peruseste.

Ennakkoluulon murtamisen itsessään vaatii kasvamista.

Kun ennakkoluulo astuu huoneeseen, positiivisuus poistuu samalla oven avauksella.

Ennakkoluuloinen ei valitse koskaan uutta polkua.

Ennakkoluuloinen ei katso koskaan nurkan taakse.

Ennakkoluuloinen ei ylitä koskaan merta.

Ennakkoluulolla ankkuroidumme tiiviisti turvallisuuteen.

Ennakkoluulo on pelon sukulainen.

 

 

 

Itsetunnosta

 

Itsetuntoa ei ole käsitys itsestämme, vaan se miten muut ihmiset vaikuttavat mielemme kautta käyttäytymiseemme.

Itsetunto on alitajuinen käsityksemme muiden ihmisten vaikutuksesta käyttäytymiseemme.

Itsetunto on tahtomme ja toimintamme riippumattomuuden aste muista ihmisistä.

Terve itsetunto ei yliarvioi muiden ihmisten odotuksia.

Itsetunto ei ole sama kuin itseluottamus.

Emme tunne itsetuntoamme erillisenä kokemuksena.

Itsetunto kulminoituu siihen, mitä kuvittelemme muiden meistä ajattelevan.

Huono itsetunto on toisten halveeraamista.

Hyvä itsetunto on toisten arvostamista.

Huono itsetunto on itsensä kieltämistä.

Hyvä itsetunto on itsensä hyväksymistä.

Huono itsetunto on itsensä ylikorostamista.

Hyvä itsetunto on itselleen riittämistä.

Itsetuntoa on kahdenlaista, sosiaalista- ja suoritusitsetuntoa.

Sosiaalinen itsetunto on itsensä kokemista muiden kautta.

Suoritusitsetunto on itsensä kohtaamista suorituspaineessa.

Hyvä suoritusitsetunto on usko tekonsa onnistumiseen.

Hyvä suoritusitsetunto on taito toteuttaa tekonsa.

Hyvä sosiaalinen itsetunto on sisäistä luottamusta itseensä toiset kohdatessa.

 

 

 

Paradigmoista

 

Paradigma on suljettu joukko.

Paradigmassa ei katsota metsää, vaan puita.

Paradigma on johonkin yhteisöön linnoittautunut näkemysjärjestelmä jostakin asiasta.

Yleinen käsitys on paradigma.

Paradigmoja syntyy aina.

Paradigmat ovat välttämättömiä, jotta voisimme hengähtää.

Paradigmaa vastaan voi taistella vain toisella paradigmalla.

Jos et usko paradigmaan, olet sen maailman ulkopuolella.

Paradigmassa nähdään yhdessä keisarin olemattomat vaatteet, jos et näe vaatteita, olet luopio.

Aikansa muhittuaan paradigma alkaa käymään sisältänsä, kuin mehu,

jonne joutuu hiivaa.

Yksi kieli on yksi paradigma, yksi puolue on yksi paradigma, yksi lahko on

yksi paradigma, yksi lause on yksi paradigma.

Paradigma on ‘meidän puolue’.

Muutos maailmankuvassa ei ole muutos logiikassa, vaan siinä miten asioita nimeämme, logiikka on yksi ja sama.